Sukeltaja hommissa ja takaisin Katavakariin

No, minä mitään aurinkoa ehtinyt kannella ottamaan, saatika lukemaan. Sukeltaja soitti, että tulee noin 1.5 tunnin päästä ja pakko oli pistää perunakattila tulille että saa lapsille ruokaa. Just kun oltais oltu valmiit grillaamaan ne omat pihvit se sukeltaja sitten tulikin paikalle. No lapsille kelpasi perunatkin ensihätään ja Pasihan se oli joka joutui sitä ruokaa veneen kannella odottelemaan.

Kun sukeltaja pääsi hommiin ja sai liinan irti, niin kävi kyllä selväksi että ei sitä sieltä omin avuin olisi pois saatu, sen verran monta kertaa se potkurin ja akselin ympäri oli. Ja oli kuulemma todella huono näkyvyys myöskin. Mitään suurempia vaurioita ei potkurista ja pohjasta onneksi löytynyt.

Nautittiin sitten lopultakin lounas ja saatiin vielä päiväkahvit isäntä/emäntä porukoilta ja vielä pitkät keskustelut päälle. Sitten veneeseen ja suunta kohti Katanpäätä. Väylälle päästyä tuli hyvin pian selväksi, että sinne asti ei lähdetä yrittämään, sen verran kovaa vastatuulta ja aallokkoa oli, joten suunnattiin kohti Katavakaria "yökylään". Eipä ollut helppoa tulla tähänkään rantaan tänään, kun tuulee lounaasta, mutta laiturissa ollaan ja jos ei kovasti pauku niin veneessä nukutaan. Tosin mökkioptio on saunan jälkeen käyty  varaamassa. Kiitos siitä jälleen Karille ja Minnalle.

Seikkailua ja sattumuksia kerrakseen

Perjantaina startattiin sitten Katavakarista Uuteenkaupunkiin. Mentiin koneella kun matka oli lyhyt ja ladattiin vähän akkuja samalla.

Pakkahuoneen vierasvenesatama on kyllä hieno ja mukava paikka. Laituripaikkoja oli meidän saapumisaikaan vielä hyvin, poijukiinnitys eikä ongelmia poijun nappaamisessa. Saatuamme veneen kiinni, huomasin että yksi pariskunta jäi laiturille tuijottamaan meidän venettä. Sanoinkin Pasille, että onko meidän veneessä jotain vikaa kun noin katsovat. Pasi meni kannelle, niin alkoivat kyselemään veneen historiaa ja selvisi, että olivat Amelien ensimmäiset omistajat (tosin silloin veneen nimi oli Hedda). Kun menimme maksamaan satamamaksua huomasimme, että sataman kahvilasta sai hyviä munkkeja ja saaristolaisleipää raputahnalla, syötiin siis pikku välipalat ennen kauppareissua ja ruuanlaittoa.

Kaupan ja ruuan (syötiin savusiikaa, jota sai sataman kalaliikkeestä) jälkeen kello olikin sen verran paljon, että päätettiin jättää Bonk-museo lauantaille ja käytiin saunassa. Hetki istuttiin iltaa korttipelin merkeissä.

Pasin työkaveri Petekin soitteli, että olisivat mökillään Putsaaressa ja kutsui käymään. Tätä jäimme siis harkitsemaan.

Lauantaina sää oli muuttunut sateiseksi, ei tietoakaan perjantain helteestä. Käytiin siellä Bonkissa ja satamassa olevassa näyttelyssä ja syötiin lounas. Taivas selkeni, joten otettiin sitten suunnaksi Putsaari, koneella jälleen, akkujen latauksen vuoksi, vaikka tuultakin olisi ollut ihan riittämiin.

Rantautuminen Putsaaressa meni sitten pieleen ihan kunnolla. Ankkuri kyllä piti, mutta jäätiin pohjaan kiinni ja siinä irrotushässäkässä sitten ankkurin liina jumitti potkuriin kiinni. Hinauksella naapuriin laituriin miettimään jatkotoimenpiteitä.

Mä en luvannut sukeltaa, Sini kävi uimassa, mutta ei uskaltanut kuitenkaan veneen alle, eikä sinne menny Pasikaan, joten yöpaikka oli sitten siinä naapurin laiturissa ja alettiin selvittää mistä saa sukeltajan.

Tutustuttiin sitten Putsaareen. Käytiin katsomassa kappelikirkko ja kiivettiin kappelivuorelle,sieltä näkyi Isokari ja pitkälle horisonttiin. Saatiin kuulla tarinoita siitä, että täällä on Venäjän vallan aikana ollut venäläisten tukikohta, josta on vakoiltu ruotsia. Täältä on myös lähteneet suomen kaupunkien tiet, siis ne vanhat mukulakivikadut. Putsaaresta on siis louhittu katukiviä.

Kävelyreissulla bongattiin mustikoita, metsämansikoita ja kanttarelleja. Nähtiin peurakin ja saatiin saaliiksi ei niin kivoja kavereita eli punkkeja. Samilla on niitä nyt lasipurkissa tutkimuksen alla. Illalla saunottiin, oli kyllä hyvät löylyt ja iltapalan jälkeen uni maittoi kummasti väsyneille matkaajille.

Tänään sunnuntaina ei siis ole suunnitelmia, koskapa ollaan nyt jumissa täällä. Hinattiin Amelie nyt Peten laituriin, kun naapurin laituriin tulee Ukista yhteysalus ja tuo ihmisiä tutustumaan saaren historiaan. Odotellaan josko saataisiin sukeltaja paikalle katsomaan miten se liina on siellä jumissa ja että potkuri on kunnossa. Taitaa olla se päivä kun voin mennä kannelle aurinkoon lukemaan.

Leppoisaa lomailua, retki Isokarin majakalle

Viime aikojen sateiden jälkeen on kyllä ihan mukavaa kun aurinko kerrankin paistaa. Tiistaina tehtiin Ameliella "koeajo" kun Minna ei ole ollut koskaan purjeveneessä. Että uskaltaa sitten lähteä meidän muiden mukaan Isokarin majakalle retkelle.

Saunoessa ja syödessä on aika mennyt, mitään kovin järkevää ei olla saatu aikaan. Keskiviikkona tehtiin Karin Busterilla ruokakauppareissu Ukiin ja käytiin samalla sitten pizzalla. Illalla oli hieman väsähtänyttä porukkaa.

 

Isokarin majakka

Torstaina lähdettiin retkelle Isokarin majakalle. Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja  tuultakin oli mukavasti. Matkaan meni aikaa varmaan joku 2.5 tuntia. Perillä syötiin, oltiin Minnan kanssa tehty kastikkeet valmiiksi joten tortillat ja lisäkkeet vaan pöytään ja herkuttelemaan.

Siellä se majakka jo näkyy.

Käytiin kävelemässä reitti satamasta majakalle ja takaisin. Majakkaan ei päästy sisälle, kun opastettu kierros olisi alkanut vasta vähän myöhemmin. Juotiin vielä päiväkahvit ja lähdettiin purjehtimaan takaisin Katavakariin. Tuuli oli sitten tyyntynyt tällä välin kokonaan, eikä siinä paljon auttanut kun laittaa kone päälle ja ajella sillä.

Turistikuljetusta Uudestakaupungista majakalle

Katavakarissa vielä saunottiin ja grillaattiin. Kaikenkaikkiaan hieno päivä. Ja Minnakin lupasi tulla uudetaan purjeveneen kyytiin, oli sen verran mukavaa menoa.

Vierasvenesatama aallonmurtajan takana.

Vanha 105mm tykki

Turistit majakalla.

Kaatosateessa kryssien

Nyt se sitten alkoi, kesäloma nimittäin. Heti alkuun suunnitelmiin kuului lähteä Pasin serkun Karin mökille Katavakariin, Uudenkaupungin edustalle.

Julmat vanhemmat ja väsynyt nuoriso

Maanantai aamuna kukaan ei halua herätä klo 7 vesisateeseen ja lähteä purjehtimaan. Vain tosipurjehtijat ja hullut ehkä, kuulumme vielä siihen jälkimmäiseen joukkoon. Meidän vanhempien rankan painostuksen alla paalusolmupoika ja keulaköysityttö kuitenkin saatiin matkaan mukaan. Leipomon ja kaupan kautta veneelle ja tavarat kantoon. Jätettiin auton takaluukku auki, kun kuljetettiin tavaroita veneeseen, sillä välin kun olimme kaikki veneellä, oli kolme varista muuttanut auton takaluukkuun, onneksi eivät ehtineet hakata mitään rikki ja ruokaakaan ei ollut näkyvillä. Takaluukku pysyi kiinni tämän jälkeen.

Kerrankin oli tuulentonta kun lähdettiin, yleensä meidän kotilaiturissa tuulee aina. Pasi pisti veneen käyntiin ja irrotti keulaköydet ja ehti vielä irrottamaan toisen takaköydenkin ennenkuin lapset ehti kannelle, totesivat että aha, ollaan jo irti. Aikaisesta herätyksestä huolimatta kello oli lähemmäs 11 ennekuin päästiin matkaan.

Kryssitään sitten oikein kunnolla

Airistolla tuuli mukavasti ja satoi ihan kiitettävästi. Eteen tuli fokka, oli kyllä ihan riittävä purje koko matkan ajan. En tiedä johtuiko sateesta vai kentie siitä että oli maanantai, niin paljon muita purjehtijoita ei näkynyt.

Kartasta oltiin katsottu mahdollisimman oikoisimmat reitit, joita Ameliella pääsee. Maston korkeudesta johtuen siltojen ja johtojen alituskorkeus pitää olla yli 16 metriä, että päästään menemään. Yksi silta oli matkalla, siinä oli alituskorkeus 17 metriä. Itse olin laittamassa lounasta pentterissä kun siitä mentiin (koneella) ali. Kyllä Siniä ja Pasia oli hieman jännittänyt, että kuinka käy.

Jossain kohtaa se sadekin loppui ja lapset siirtyivät sisätiloihin pelaamaan ja lukemaan, kun kannella ei apua tarvittu. Suunta kohti Velkuanmaata ja Velkuaa, turha sanoa, että kryssillä mentiin. Nyt oli jo vähän muutakin liikennettä, mutta ei ihan ruuhkaksi asti. Jos olisimme yöpyneet matkalla, niin Velkuanmaa olisi ollut suurinpiirtein puolivälin krouvi, hullut olivat kuitenkin päättäneet purjehtia koko päivän.

Uhkaavat ukkospilvet, kuurosadetta ja outo valoilmiö

Velkuan jälkeen ennen Kustaviin lähtevää väylää oli hieman avomerta, tuultakin jonkin verran, liikennettä, useimmat purjeveneetkin menivät koneella, meillä kun ei lomalaisina ollut kiire mihinkään, niin vedettiin sitten kryssillä.

Heponiemen loisto.

Kustavin suuntaan mennessä oli kapeita paikkoja, joten mentiin koneella pitkät pätkät. Pilvet näyttivät välillä siltä, että kohta rysähtää, mutta sitten taas aurinkokin hetken näyttäytyi, ennenkuin taas tuli saderintama, joka onneksi meidän kohdalla oli pieni, kauempana näkyi selvästi, että siellä oli niin raju sade, ettei siinä olisi eteensä nähnyt.

Kaurissalon jälkeen päästiin taas avomerelle ja otettiin suunta kohti Ukia. Tuulta ja aallokkoa riitti. Matkan viimeinen pätkä meni kyllä nopeammin kuin oli arvioitu. Eikä tarvinnut kryssiä, päivän parhaat tuulet tällä pätkällä. Iso-Hylkimyksen jälkeen soitettiin Karille, että nähdään jo Katavakari, voidaanko vähän oikaista sen ja yhden luodon välistä, vai onko kiviä. No ei ollut, joten pienen kunniakierroksen kautta ankkuroitiin naapurin laituriin (luvan kanssa) ja rantauduttiin. Kyllä grillimakkara maistui gurmeelle päivän purjehtimisen jälkeen, saunasta nyt puhumattakaan.

Nukuttiin kaikki veneessä kun meri oli tyyni, eikä pieni liplatus häiritse. Unta ei tarvinnut kenenkään odottaa.

 

Mikä torni? Kuvattu Kustavin väylällä.

Kummeleita bongaamassa

Kesäloma lähestyy, joten purjehdusharjoitusta on hyvä saada ennen sitä pidempää reissua. Ennen loman alkua pidetään vielä rippijuhlat ja Sini lähtikin perjantaina leirille ja me muut sitten purjehdukselle.


Alunperin suunnitelmana oli (sääkarttojen mukaan) että perjantaina Maisaareen ja lauantain kotiin, kun sunnuntaiksi oli luvattu ukkosta.

Tätä kirjoittaessa kökötämme Maisaaressa pitämässä sadetta ja ukkosetkin on sitten luvattu jo tälle päivällä. Mietitään siis mitä tehdään.

Tuulenpuuskia ja kummeleita

Perjantaina pääsimme ajoissa vesille, mulla oli vapaapäivä ja Pasi tuli hieman aikaisemmin töistä kotiin. Fiksattiin Hirvensalossa vähän takaköysien kiinnityksiä (josko se olisi helpompaa nyt) ja lähdettiin kohti Maisaarta. Matkalla keksin, että kuvaan joka ikisen näkemäni kummelin, ihan vaan huvikseen, joten tästä tuli sitten vähän kummelireissu samalla ;)

Karimerkki

Airistolla laitettiin (onneksi) fokka eteen, tuuli oli melko puuskittainen ja parhaimmillaan nopeus oli 7.5 solmua, keskinopeus varmaankin joku 6 solmua. Pasi oli katsonut kartasta oikoreitin, joka oli sen verran kapea, että ajateltiin mennä siitä koneella. Laskettiin fokka, mutta tuuli tulikin sopivasti myötäisestä, joten konetta ei tarvittu vaan päästiin pelkän ison avulla eteenpäin. Meillä oli jo konekin käynnissä hetken mutta huomattiin sitten naapuriveneen menevän pelkällä isolla, joten sammutettiin kone ja päästiin näin jopa vähän joutuisammin kuin koneen avustuksella.

Kalliolle kukkulalle...

...on jotkut rakentaneet mökin ja pitkät portaat.

Sitten sattui jotain odottamatonta, irtosi nimittäin isopurjeen halssikulma eli etualakulma. Sitähän ei normaalisti irroiteta muuten kuin veneen mennessä talviteloille, kun iso otetaan pois. Onneksi tämä sattui hiljaisella tuulella siinä kapeikossa eikä esim. siellä Airistolla...

Maisaareen saavuttiin ennen klo kahdeksaa ja kävi niin hyvä tuuri että saatiin vielä saunavuorokin illaksi. Villa on Maisaaren saunoista uudempi ja suosittelen kyllä, hienot ja siistit tilat ja upeat maisemat.

Villa sauna.

Näkymä saunan terassilta

Kyllä tässä kelpaa vilvoitella.

Ennen saunaa grillattin makkaraa ja saunan jälkeen istuttiin vielä tovi veneen kannella lämpimässä kesätuulessa. Yli puolen yön meni taas ennenkuin nukkumaan päästiin.

Uusi grillimaja.

Vesisadetta ja virsikirja

Lauantai aamupäivä meni Maisaaressa  sadetta pidellessä ja pohtiessa että sataako ja ukkostaako tänään eli uskalletaako lähteä kohti Turkua.

Samin kuvaama luontokuva

Sade kuitenkin taukosi ja lounaan jälkeen päätimme lähteä matkaan. Alkumatka mentiin koneella kun tuuli oli vastainen ja ajateltiin että kyllä se Airistolla sitten tulee sivusta. Väärin meni. Airistolle päästyämme tuuli loppui kokonaan. Oli kyllä muuten hiljaista, lauantaina ei paljonkaan veneilijöitä neljän jälkeen näkynyt. Nostettiin kuitenkin purjeet ja naureskeltiin "huimaa" vauhtia. Oli niin lämmin että t-paidassa ja shortseissa pärjäsi hyvin.

Otettiin suunta kohti Turkua ja tuuli muuttui myötäiseksi, viritettiin sitten (ekan kerran) virsikirjalle iso ja genoa. Ei se vauhti mikään hurja niilläkään ollut, mutta päästiin kuitenkin eteenpäin. Nautittiin rauhallisesta menosta, kun ei meillä kiire ollut. Välillä pilvet näyttivät sellaisilta että kohta voisi sataa, mutta ei sitä sadetta sitten kuitenkaan tullut. Harmittaa että kamerasta loppui akku jo Maisaaressa, eli ei jäänyt meidän ekasta virsarista nyt todistusaineistoa.

Hirvensalossa laituriin ajo onnistui laakista ja uusi kiinnityssysteemi toimi paremmin kuin vanha. Vähemmän säätöä tällä kertaa, tosin eipä juuri ollut tuultakaan, että se helpotti rantautumista kummasti.

Jätettiin jo hieman vaatteita veneeseen ettei tarvitse reissulle lähtiessä raahata niin paljon mukaan. Pasi on suunnitellut viikolla käyvänsä veneellä viemässä tavaroita ja tankkaamassa vettä ja dieseliä. Loma alkaa 16 päivä.

Kummeli

Kummeli

Kummeli

Kummeli

Arvaa mikä?

Kummeli

Kummeli

P***areissu mutta tulipahan tehtyä

Tämän päivän reissun tarkoituksena oli siis vessanpytyn pumpun tiivistesarjan vaihto (viime aikoina on pumpun tiivisteistä nimittäin tihkuttanut sitä ihteään ulos) sekä septin tyhjennys.

Lähtö kotoa meinasi hieman kestää, kun lapsilla olisi uni maittanut pidempäänkin näin sunnuntaiaamuna. Lounasta (eilen leivottua pizzaa) nautittiinkin sitten raikkaassa meri-ilmastossa. Veneen sisätilojen raikkaudesta voidaan toki olla montaa mieltä, kun lapset söi pizzaa ulkona ja Pasi vaihtoi tiivisteitä samaan aikaan.

Septin tyhjennykseen suunnattiin Rymättylän kirkkolaituriin. Tuuli oli vastainen, joten sinne päin sitten mentiin koneella koko  matka. Jännitystä aiheutti sitten septin viereen kiinnittyminen kun laiturin kyljessä "luvattiin" syvyydeksi 1.5 m, mutta saattoi se vähemmänkin olla, peräsimestä oltiin hetki ainakin pohjassa kiinni. Lopulta oli vain perä kiinni ja keula irti. Mutta oli kyllä nopea tyhjentää sähkökäyttöisellä pumpulla.

Sitten kiinnittyminen ankkurin kanssa viereiseen vieraslaituriin ja kahvin keitolle. Lähdössä taas ankkuri meinasi jäädä jumiin ja syykin löytyi, tiukka savipohja siinä laiturin kupeessa on. Paluumatkalle lähdettiin taas koneella ajellen kun ajateltiin, että mennään suoraan takaisin kotisatamaan, eikä lähdetä sen enempää purjeilla kikkailemaan.

Sattui sitten vaan niin sopivasti tuulemaan oikeasta suunnasta eli etelästä ja päätettiin sitten koittaa purjeilla. Nostettiin iso ja tuuli oli sen verran puuskaista että eteen tuli fokka. Päästiin siinä sitten keskimäärin 6.5 solmua ja aivan suoraan kohti kotisataman lahtea, ei tarvinnut edes halssia vaihtaa.

Laituriin ajo ei sitten taas onnistunutkaan ekalla. Meille oli tullut viereiseen paikkaan vene ja tokihan tänään sitten tuuli sinne päin, melkoisen kieputtamisen ja akrobatian jälkeen saatiin takaköydet tolppiin ja vene paikoilleen.

Pientä purjeiden ja köysien pakkailuahan siinä sitten piti harrastaa ennenkuin kotiin päästiin lähtemään.

Reissusta oli p***aa vain nämä tiivistehommat ja septin tyhjennys, muutenhan meillä oli ihan mukavaa ja venekin kulki vauhdilla.

Veneen sisustuskuva @by Pia