lauantai 10. marraskuuta 2012

Veneen kunnostusta

Telakointi aikana on tarkoitus tehdä pieniä korjauksia veneelle.

Ensimmäisenä vuorossa lattialevyt eli veneily kielellä turkkilevyt. Lattialevyjen lakkaus oli päässyt osittain kulumaan pois ja levyihin oli myös tullut jonkinverran kosteusvaurioita.
Työ aloitettiin vanhojen lakkauksien poistolla, samalla huomasin että levyt on melko varmasti jossain vaiheessa huollettu samaan tapaan, ikävä kyllä huolto on tehty hiukan laiskasti eli lakkaa oli levitetty hyvin ohut kerros ja alapuolen suojaukselle ei todennäköisesti ollut tehty mitään.
Lakan poisto sujuu yllättävän helposti kun kuumentaa lakkapinnan kuumailma puhaltimella ja skraballa poistaa suurimman osan lakasta (lakan ei tarvitse kiehua tai palaa, riittää että se on kuuma). Sitten epäkesko koneella hionta ensin nro 80 paperilla ja lopuksi 120 paperilla.

Sen jälkeen pari korjausta viilupintoihin mistä oli pintaviilu revennyt irti ja toisessa paikassa tullut niin paha kosteusvaurio ettei saanut kuin vaihtamalla kuntoon, no eipä tietenkään löytynyt juuri samanlaista viilua mutta valitsin parhaiten väreihin sopivat viilut joilla kohdat korjattiin. Samalla tein korjauksen ja parantelin levyreunan muotoa maston jalan kohdalta johon tulee sateella hiukan vettä mastoa pitkin ja paikka on aina sateella märkä. Nyt sadevesi pääsee toivottavasti paremmin levyreunan ohi pilssiin (lattialevyjen alle), missä ei ole niin haitallinen.

Sitten pintakäsittelyyn, käsittelin enne lakkauksen aloittamista kaikki pinnat Valtti pohjusteella niin ei tule hometta niin helposti jos lakkapintaan tulee vaurio. Sen jälkeen alkoi lakkaus operaatio, eli levyt tullaan lakkaamaan kauttaaltaan alapuolelle ainakin kolme kerrosta ja pintaan neljä tai viisi kerrosta lakkaa, ensimmäinen kerros ohjeen mukaan ohennettuna.

Ensimmäinen lakkakerros kuivumassa

Isomman levy oikeassa alakulmassa näkyy viilun korjauspala.










Kipparin istuin avotilasta oli tullut veneeltä autotalliin että kuivuisi ja sitä tutkiessa huomasin että alapuolen tukirimat ovat lähes kokonaan irti. Alunperin ovat kiinnitetty sekä liimamalla että rosteriruuveilla, koska liimapinta oli erittäin huonokuntoinen se piti hioa ja sen alta paljastui siisti tiikkivaneri pinta. Kun hionta tuntui tehoavan hyvin tuohon erittäin laadukkaaseen (viilut n. 5mm paksuja) vaneripintaan niin päätin hioa koko istuimen kauttaaltaan taas puhtaaksi ja siistiksi. Hionnan voi taas suorittaa kun pinta menee seuraavan kerran huonoksi, sen verran paksut viilut vanerissa on (nyt kului pintaa ehkä yksi mm).

Irronneet rimat uudelleen jo hyväksi havaitulla polyuretaaniliimalla ja ruuveilla kiinni, kuivaus, liimapurseiden poisto ja istuin on valmis käyttöön. En laita mitään pintakäsittelyä koska tiikki kestää hyvin ilman suojauksiakin, pintakäsittelyä pitäisi uudistaa pari kertaa kaudessa jos meinaa että pinta pysyy puun värisenä. Nyt pinta vain harmaantuu ja hiukan karhentuu.

Yläpuoli hiottuna


Alapuoli hiottu ja rimat liimattu.




maanantai 22. lokakuuta 2012

Veneen nosto

Tänään oli sitten maston irroitus ja nosto sekä veneen nosto pukille. Amelien venepaikalla oli viimeviikon toinen vene josta irroitettiin moottori, ja sen jälkeen sen oli määrä siirtyä omaan pressuhalliin. Lauantaina sain tekstarin että moottori nousee ja sunnutaina paikka on vapaa.

Menin lauantaina telakalle valmistelemaan venettä nostoon ja siellä oli moottorin nosto käynnissä, kysäisin nosturi kuskilta koska ehtisi meidän veneen nostaa, kuskille kävi parhaiten maanantai koska oli silloin muutenkin tulossa nostamaan veneitä. Mulla sattui ikävästi olemaan hammaslääkäri iltapäivällä 15.30 ja nosto sovittiin klo 16.30 alkavaksi (arvelin että lääkärissä ei menisi kauaa).

No hammaslääkäri oli 10 min myöhässä ja toimenpide kestikin enemmän kuin lääkärikään oli arvellut, hammas oli kunnossa klo 16.20, ihan hyvä muuten mutta olin Suomusjärven toimipisteessä ja matkaa oli noin 40km telakalle. Onneksi kaverit Tommi, Teppo ja Pia oli telakalla niin pääsivät edes veneen siirtämään nostopaikalle ja vielä löysäsivät vantit loppullisesti, työkalut oli tietysti veneen sisällä ja mun autossa avaimet niin joutuivat kymmenkunta minuuttia odottelemaan sokkien irroittelua.

Hetkessä saatiin kaikki maston vaijerit irti ja nosturi kuski pääsi nostamaan mastoa, kyllä se vaan käy kätevästi kun on ammatti mies nosturin puikoissa. Vietiin masto miehissä sivummalle ja sitten veneen nostoon, sekin onnistui aika kivuttomasti auton kyytiin. Autosta sitten nostettiin pukeille ja kaikki sujui kyllä oikein moiteettomasti. Ei voi muutakuin suositella Salon seudulla tätä yritystä: http://www.kuljetusliiketaunosalminen.fi/

Laitettiin vielä Tepon kanssa glykolit koneeseen ja jäin sen jälkeen pesemään veneen pohjaa, nyt vene on talvehtimiskunnossa, ensiviikonloppuna vielä pressu päälle. Valitettavasti ei nyt tullut kuvia kun ei sattunut kameraa, eikä siinä vauhdissa olisi kuvia ehtinyt ottamaankaan. Suurkiitos Tepolle ja Tommille avusta.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Siirto talvitelakalle

Esivalmistelut siirtoa vartea aloitettiin jo perjantaina. Pasi kävi viemässä veneelle yöpymistarvikkeet ja imuroimassa vettä, sitä olikin kuulemma tällä kertaa todella paljon turkkilevyjen alla. Minä tein sillä välin kotona pizzaa evääksi, ettei tarvitse matkalla kokkailla. Ja illalla vielä vietiin fordi telakalle odottamaan meidän perille pääsyä.

Viimeisen kerran tänä vuonna kotilaiturissa.

Lauantai aamuna herättiin reippaasti klo 6. No kaikkihan ei toki ole aamuihmisiä ja lähtö vähän meinasi venyä, mutta päästiin kuitenkin liikenteeseen. Nokka kohti Halikkoa, josta haettiin siskon mies Teppo kuskiksi tuomaan auto takaisin Saloon.



Liikkeelle päästiin lähtemään klo 8 maissa, keli oli aivan pläkä, joten purjehtimisesta ei tällä reissulla sitten tullut mitään. Pieni koukkaus Airisto strandin kautta, katsomaan olisiko voitu tyhjentää septi, mutta hiljaista oli, eli siis ei tyhjennetty. Septin tyhjennyslaite oli jo huputettu talviteloille.

Tyyntä on.

Matka siis mentiin koneella tuulettomuudesta johtuen. Sami pysytteli lähes koko matkan sisällä pelaamassa uusia PSP pelejä, Sini sentään hetken jaksoi nuokkua kannella, mutta meni sitten salonkiin nukkumaan.


Päivän pakollinen kummeli bongaus

Pasi oli ruorissa lähes koko matkan, minä vain ne pätkät kun Pasi kävi sisällä syömässä ja keittämässä teetä. Sen verran kolea oli sää, että lämmintä juomaa kului.


Ja sitten se päivän jännittävin paikka eli 16 metrin Rungonsalmen sillan alitus. Pasillahan oli kaikenlaisia hyviä teorioita miten se onnistuu. Kapteenin selitykset: venettä kallistamalla olisi tarvittaessa saatu mastonhuippua alaspäin, 14:sta asteen kallistuksella huippu tulee 0,5m alaspäin ja 20:llä asteella metrin.
Aloitettiin kuitenkin sillä, että ajettiin vene ihan siltarakenteisiin kiinni kun oli sen verran leveä tukipalkki. Siitä sitten Sini ja Pasi pikkuhiljaa hivuttamalla siirsivät venettä eteenpäin ja me Samin kanssa tähystettiin osuuko VHF-antenni (joka siis on mastossa korkeimmalla) siltaan vai ei. No ei onneksi osunut, paljon ei jäänyt väliä (ehkä 20 cm jos sitäkään ) ja jälkeenpäin tarkastettiin veden korkeus, joka oli 25 cm ja meille onnekkaasti päivän alin korkeus.

Sini valmiina sillan valloitukseen

Lähellä ollaan jo (Sinillä yksi sormi pystyssä = noin metrin päässä)

Onneksi on iso silta-arkku josta voi venettä liikutella turvallisesti

Mahtuihan se...

Sinne jäi silta

Loppumatka sujui kauniissa säässä ja auringonpaistettakin nähtiin. Itse asiassa sää oli kaunis ja poutainen koko päivän.


Kokkilan ranta

Salon navigaatioseuran telakan rantaa saavuttiin noin klo 17 aikaan. Pikaisesti tyhjennettiin veneestä yövarustus ja eväät (ihan varalta olivat mukana jos olisi tullut mutkia matkaan ja jouduttu kuitenkin yöpymään veneessä) ja lähdettiin hakemaan toinen auto Halikosta ja sitten kotiin lämmittämään saunaa. Ja juomaan lämmintä glögiä.

Vuohensaaren vierasvenesatama.

Uskelanjoessa (eli Salonjoessa) ollaan


maanantai 17. syyskuuta 2012

Kesäkaupungissa voi käydä syksylläkin

Sunnuntaina tehtiin päiväpurjehdus Naantaliin. Pikkusisko perheineen lähti mukaan. Meiltäkin muut, paitsi Sinillä oli lupa jäädä tällä kertaa kotiin.


Alkumatka sujui hyvin, mitä nyt ensin oltiin vähän kartalta hukassa ja menossa kovaa kyytiä kohti liian matalia siltoja. Hiukan kyllä se 16.5 metrin alituskin hirvitti, mutta kyllä sinne loppujen lopuksi rakoakin jäi. Mutta saattaa se 16 metriä olla näillä vedenkorkeuksilla liikaa meidän antennille, joten joudutaan kuitenkin siirto tekemään pidempää reittiä pitkin lokakuussa.




Mutta siis aurinko paistoi ja tuulet olivat suotuisat. Lounas nautittiin Naantalin vierasvenelaiturissa ja sitten jalkauduttiin vähän kävelemään ja käytiin kahvilla.








Takaisin Turkuun päin mentiinkin sillan alituksen jälkeen sellaista haipakkaa ettei tosikaan, keskinopeus varmaan jotain 6.5 solmua. Teppo oli ruorissa ja Pasi köysimiehenä, meille jäi siskon kanssa sitten painolastina olo. Lapsista Sami ja Emil olivat suurimman osan sekä meno- että paluumatkaa keulapiikissä. Onni ja Aino sentään viihtyivät sitloodassa raikkaassa meri-ilmassa.



Kiva reissu, ehkäpä ensi kesänä ehditään kesän aikana käymään, kun matkaan Turusta ei kuitenkaan mene kuin kolmisen tuntia ja sen ehtii päivässäkin.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Päiväpurjehdus Röölään

Tämän viikonlopun suunnitelmana oli, että lähdetään la aamulla Röölään tyhjentämään septi ja jäädään sitten jonnekin siihen lähistölle yöksi. No lauantain tuulet torpedoivat hyvinkin tämän retken, joten tyydyimme käymään Röölässä päiväseltään sunnuntaina.


Herättiin ajoissa aamulla ja saatiin lapsetkin ylös. Lähdön hetkellä Samilla oli huono päivä ja olo, joten päätti sitten jäädä yksin kotiin. Sini sentään tuli meidän mukaan.


Laiturista lähtö sujui hyvin ja Airistolla oli tuulta mukavasti. Päästiin yhdellä halssilla suoraan Iso-Maisaareen vievälle oikoreitille. Röölä kun on siinä sitten ihan lähellä.



Röölän laiturista bongattiin septipaikka ja päästiin  kylkikiinnityksellä laituriin melkoisen nopeasti ja mukavasti. Septipaikka oli tämän kesän toiseksi paras. (Verkanin palvelua on paha pistää paremmaksi...) Ranta oli riittävän syvä (yli 4m), ei tarvinnut pelätä juuttumista pohjaan. Septiletku oli riittävän pitkä ja kevyt. Ja mikä parasta, septi toimi sähköllä.





Jäätiin siihen sitten vielä tekemään lounas, koskapa rannassa ei mitään suurempaa ruhkaa ollut. Lähtö laiturista sujui myös hyvin. Takaisin lähtiessä oli ensin kova vastatuuli, mutta kun käännyttiin niin saatiin mukava myötäinen. Oikoreitti meni ison  kanssa myötätuulessa ja airistolle tultaessa nostettiin vielä fokkakin, melkoista haipakkaa päästiin airiston yli suoraan rajakarille. Purjeet alas ja loppumatka koneella. Kotilaituriinkin kertalaakista ja sitten vielä vähän purje- ja köysisulkeisia ja kohti kotia.
Tällä mastolla ei enää purjehdita.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Poikien reissu Maisaareen

Lauantaina 25.8 lähdettiin poikaporukalla purjehtimaan, mukana kirjoittajan lisäksi Kimmo, Teppo ja Turo.  Lähtö onnistui hienosti vaikka tällä porukalla ei ennen olekkaan lähtöä suoritettu. Sääennustuksen mukaan olisi kohtuullisen kaunis keli lauantaiksi, mutta tuulta vähänlaisesti. Airistolla jouduimme toteamaan että tuulta ei ollut kuin nimeksi, n. 1...2m/s ja tyydyimme ajelemaan koneella, muutamat sitkeästi yritti mutta eteneminen oli niillä todella hidasta.





Matka meni saaristoa katsellessa ja jutellessa nopean tuntuisesti. Päätettiin syödä lämmin ateria vasta perille päästyä. Rantautuminen sujui melko hyvin, ei ainakaan törmäilty mihinkään. Aloitettiin ruokailu rutikuivalla ja jääkylmällä "valkkarilla" joiden kera tarjoiltiin saaristolaisleipää jonka päällä oli savukalatahna ja katkarapuja, kyllä se taas hyvää oli. Ruokana oli kuinkas muuten kuin pastaa.

Veljekset kuin ilvekset

Ruokailun jälkeen oli Turon opastuksella frisbeegolfin saloihin tutustumista, saarella on frisbeegolf rata. Yllättävän vaikeaa se vaan oli, no mukavasti siinä meni taas pari tuntia ja jäi sopiva aika valmistautua saunaan. Sauna Villa oli taaskin oikein mukava ja kaikki kävivät uimassa kun kerran oli oma laituri sitä varten rakennettu.

Saunan jälkeen grillattiin iltapalaksi pihvejä ja nautittiin lisää virvokkeita. Illan mittaan käytiin veneellä pelaamassa skibboa ja nauttimassa lisää virvokkeita, kuuneltiin musiikki ja nautittiin virvokkeita. Käytiin välillä katsomassa miltä maissa näytti ja kuinka "muinaistuli" roihuaa, ja sitten nautittiin taas virvokkeita.

Niinhän siinä sitten kapteenille kävi että illalla juotiin hilpeenä kaljaa, eiku virvokkeita, ja aamulla oltiin kalpeena hiljaa. Onneksi Teppo oli sen verran energinen että jaksoi tehdä ruokaa koko porukalle. Kun kapteeni vaan oli kalpeena sängyn pohjalla, kävi muu porukka kiertämässä saaren luontopolun.

Vihdoin myöhään iltapäivällä kapteeni pystyi lähtemään ja menimmekin lyhyintä reittiä Airistolle jossa oli erittäin sopiva tuuli ja nostettiin purjeet. Turo ja Kimmo ohjasi suurimman osan matkasta purjeden kanssa. Lopussa juuri ennen kotisatamaa saatiin kunnon rankkasadekin, joten ei Turokaan ollut turhaan ostanut sadetakkia ja -housuja. Kiitos vieraileville tähdille oli mukavaa vaikka hiukan vähänlaisesti päästiin purjeiden voimalla liikkumaan.

maanantai 20. elokuuta 2012

Seilattiin sateessa Seiliin

Sunnuntaina 19.8. olimme luvanneet viedä mun siskon perheen purjehtimaan. Jännityksellä luettiin säätietoja ja toivottiin poutaa ja sopivaa tuulta.

Su aamu valkeni harmaana. Säätilan tsekkaus netistä ja huonolta näytti luvattiin puolesta päivästä sadetta. Lähdettiin kuitenkin Halikon kautta matkaan. Haettiin siis siskon perhe sieltä mukaan.

Päästiin satamaan ja suoritettiin lähtöhommelit ja matkaan päästiin hienosti. Airistolla nostimme purjeet. Eteen jenna kun tuulta oli vähänlaisesti.

Keulapiikissä on hyvä pelipaikka



Sitten se puoleksi päiväksi luvattu sade alkoi ja hyydytti tuulen lisäksi myös purjehtijat. Sisko piti lapsille (kolmelle omalleen ja Samille) seuraa salongissa ja minä olin sitten miesten kanssa kannella. Kävin tosin välillä myös kuivattelemassa, kun oli melkoisen läpimärkä olo.

Pääsimme Seiliin todetaksemme, että ompas täyttä näin sunnuntaiksi. Saimme kuulla, että kirkossa alkaisivat kohta kirkonmenot ja laituriin olisi tulossa vielä lisääkin aluksia. Pääsimme sitten kylkikiinnityksellä Aina-nimiseen veneeseen kiinni ja sitä kautta rannalle.


Veera ja Teppo lähtivät lasten kanssa kiertämään saarta ja me Pasin kanssa tekemään ruokaa veneelle. Laitettiin lämmityskin hetkeksi että saatiin kuivattua kosteita vaatteita ja venettä. Sadekin siinä lakkasi ja aurinkokin näyttäytyi. Retkeläisten palattaua syötiin ja lähdettiin takaisin kotimatkalle.

Keli oli tuuleton mutta ei satanutkaan. Koneella mentiin koko kotimatka ja kaikki siskon lapset saivat vuorollaan ohjata venettä.

Emil ohjaamassa
Aino ohjaamassa

Onnin vuoro ohjata
 
Rantautuminen Hirvensaloon onnistui tyynen sään ansiosta oikein mainiosti, eikä kannellakaan ollut tungosta, kun ylimääräiset sählääjät määrättiin sisälle odottamaan.

Fendarityttö Veera


Eli eipä juurikaan seilattu, mutta olipa onnistunut retki kuitenkin.