tiistai 23. kesäkuuta 2020

Juhannus 2020

Juhannus vietettiin perinteiseen tapaan Pasin serkun mökillä Katavakarissa. Lähdettiin taas torstaina matkaan ja suunnitelmana oli yöpyä Katanpäässä ja jatkaa siitä perjantaiaamuna Uudenkaupungin suuntaa. Matkalla juolahti mieleen tutkia Partiolaisten luonnonsatamakirjaa ja löydettiin ströömin varrelta Keisarinkari. Pasi ensin ehdotti että jäädään siihen Keisarinnan lahdelle ankkuriin, mutta päädyimme ankkuroitumaan kuitenkin Keisarinkarin rantaan. Kiva pieni saari jonka rantoja hetken aikaa tutkailtiin. Kello oli jo yli kymmenen illalla, joten kauaa ei jaksettu. 

Alla kuvia juhannuksen vietosta. Kokkoa ei tänäkään vuonna saanut polttaa metsäpalovaroituksen takia ja Katavakarissa tuuli myös aattona, että sekin vaikutti asiaan.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Helteinen viikonvaihde Stenskärissä

Viikonlopuksi oli luvassa kaunista säätä, auringonpaistetta ja hieman tuulta. Päädytiin lähtemään Stenskäriin uuden saunan testaukseen. Lauantain menomatka olikin pelkkää koneajoa vastaiseen leppoisassa tuulessa auringon käristäessä talvenvalkoista nahkaa.
Stenskräriin tullessa yllätyimme hieman, kun Birskärin puolella olikin jo runsaasti moottoriveneitä, no onneksi Stenskärin laiturissa oli hyvin tilaa ja loppujen lopuksi pelkkiä purjeveneitä. Saimme sopivasti mukavan klo 20 saunavuoron, joten ehdimme hyvin reippailla luontopolulla ja grillata. Meidän grillissä oli hönkää sen verran, että siitä riitti naapuriveneellekin, heillä olisikin ollut haastetta grillailla ilman ritilää, jota ei etsinnöistä huolimatta tuntunut mistään löytyvän.
Luontopolulla olimme käyneet aiemminkin, mutta päädyttiin kuitenkin helteessä se kiertämään, tulipa vähän muutakin kuin pelkkää istumista lauantaipäivään. Illan kruunasi sauna ja uiminen. Pasi tosin ei uinut mutta kävi kastautumassa kuitenkin. Minä sen sijaan nautin rannan yksityisyydestä koko rahan edestä. Ei ole muuten turhaan kehuttu Stenskärin uutta saunaa, onhan se nyt mukavaa kun saa omassa rauhassa olla, eikä saunassakaan ollut moittimista, hyvät löylyt. Sauna on kyllä yksi saaristomeren parhaista, varsinkin sähkösaunaksi. Tässä saunassa ei ollut vedessä raudan makua.
Illalla istuttiin vielä sitloodassa, kunnes itikat häätivät meidät sisätiloihin, kovin myöhään ei kuitenkaan jaksettu valvoa.
Sunnuntaina nukuttiin pitkään, aurinko ei ihan sitloodaan paistanut, joten aamupala syötiin sisällä. Lähtössä oli helppoa kun avuliaat kanssaveneilijät ojentelivat köysiä laiturilta. Kotimatka taitettiin osin purjeilla, osin koneella. Hirvensalossa oli vielä septin tyhjennys. Ensin näytti ettei mahduta tyhjennyspaikalle kun siinä oli vene odottamassa maston laittoa, mutta pienellä säädöllä siihenkin mahdutiin ja saatiin septi tyhjennettyä. Sitten vielä veneen tyhjennys ja vettä tankkiin seuraavaa reissua varten.

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Kovien tuulten viikonloppu Verkanissa

Viikonlopuksi oli luvassa melkoista myräkkää ja kovia tuulia, ei annettu sen kuitenkaan häiritä purjehdusreissua. Lauantaina satoi Salossa kaatamalla vettä kun lähdettiin, onneksi Turussa hieman himmaili. Merelle kun päästiin ei satanut enää ollenkaan. Sen verran myöhään päästiin liikenteeseen, että Airistolla ehti tuuli kääntymään vastaiseksi, konetettiin sitten kohti etelää.
Kun vihdoin saatiin purjeet ylös, otettiin isoon heti 2-reivi ja avattiin rullaa vain hieman, näillä setupeilla mentiin koko matka melkein Verkaniin asti. Loppupätkähän on pientä mutkittelua, joten purjeet on laskettava jo isolla väylällä. Loppumatkasta sadekin taas alkoi, mutta se ei enää siinä vaiheessa haitannut.

Verkanissa oli hyvin tilaa, jostain syystä varsinkin laiturin sillä puolen minne me halusimme, nimittäin keula tuuleen. Ehkä kymmenkunta venettä kaikkiaan oli paikalla. Meidän ruokasuunnitelmat olivat aika selvät kun satama valittiin, eli Buffaloon syömään. Ei pettänyt ruokalista tälläkään kertaa. Illalla esiintyi myös trubaduuri, voicestakin tuttu Patrik Linman. Hyvin lauloi, ei tosin jaksettu kuin eka setti kuunnella, sen verran alkoi jo päivän purjehdus painaa.

Yö ei sitten loppujen lopuksi ollut kovin leppoisa. Tuuli kääntyi yöllä sen verran, että takana nukkujia häiritsi veden lätkytys peränjatkeeseen. Sami oli kuulemma nukkunut keulassa ihan hyvin, ei ollut maston kalinat häirinneet. No hyvä niin.
Sunnuntaina paistoi aurinko, oli mukava startata kotimatkalle. Tällä kertaa tuuli oli takamyötäinen ja vauhtikin sen mukainen. Keskinopeus oli purjeilla yli 6 solmua. Reivatuilla lähdettiin matkaan, mutta Airistolla sai reivit purkaa. Tällä kertaa matkanteko oli tasaisempaa, eikä menty kenallaan, joten 
sitloodassa saattoi aivan hyvin ottaa pikku päivätorkut, perheen miesten hoitaessa styyraamisen.

tiistai 2. kesäkuuta 2020

Kausi 2020 alkuun, siirto Salosta Brännskärin kautta Turkuun

Kevät se meni vilahtaen ohi ja hieman oli jo pelko, että näinkö se korona rajoittaa purjehdusharrastusta. Ainoa mikä sitä tuntuu rajoittavan on tietysti aika. Ensin tehtiin urakalla hommia telakalla, minä vähän vähemmän ja Pasi vähän enemmän ja saatiin kuin saatiinkin vene veteen ennen kesäkuuta.

Veneen lasku sujuin odotetun reippaasti tällä kertaa ihan iltapäivällä eli ei tarvinnut yötä myöden odottaa. Laskupäivä oli torstai 28.5. Turo ja Teppo olivat taas mukana auttamassa. Saatiin sitten samalla reissulla purjeet myös kiinni ja valmisteltua vene lauantain siirtopurjehdusta varten.
Perjantaina Sami ajoi toisen auton Turkuun ja Pasin kanssa tulivat sitten toisella takaisin. Pihassa kun on se kolme autoa nykyään niin lastattiin ne molemmat vielä täyteen tavaraa ja vietiin telakalle. Eväshommat osin ulkoistin Samille eli pizzan paiston. Itse tein sitten perjantaina vielä lohesta rieskarullia ja kaalisalaattia.
Yhdeksän aikoihin lauantaina päästiin starttaamaan. Aurinko paistoi ja tuulikin ihan mukavasti. Angelniemen jälkeen nostettiin purjeet ja loppumatka sujuikin purjehtien Brännskäriin asti. Välillä oli takamyötäinen ja välillä vähän sivusta. Loppumatkalla tuuli sen verran kovaa, että pelkän ison voimalla päästiin eteenpäin.
Brännskärissä oli laituri aivan täynnä, tai ainakin siltä se näytti. Kierreltiin siinä hetki kun yhden veneen kannelta heiluteltiin, että tulkaa tänne, siinä sitten kaksi purjevenettä teki meille tilaa väliinsä ja hyvin mahduttiin. Sanoivat että olivat katsoneet meidän veneen olevan sen verran pieni että mahdutaan hyvin siihen. Oli siellä kytiksellä käynyt pari isompaakin.
Satamamaksun maksamisen jälkeen Pasi pisti grillin tulille ja grillasi Samin kanssa meille kanaa. Minä vahdin perunakattilaa. Hyvin maistui ruoka ja Sami lähti sitten vähän kallioille kuvaamaan. Me nautimme auringosta veneen keulassa. Kuvausreissun jälkeen nuori mies päätti mennä uimaan, kun oli niin uhonnut. Keitettiin vähän kattilassa lämmintä vettä ja tehtiin ämpäriin suihkuvesi, tulipahan viime kesänä ostettu retkisuihku kokeiltua toimivaksi.
Uni maistui kyllä veneessä hyvin kaikille. Aamulla herättiin auringon paisteeseen. Toiset vähän vähemmän pirteinä kuin toiset. Vähän kyllä harmitti kun piti kotiinpäin lähteä, sen verran hienolta näytti keli. Kotimatka oli vastatuulta, minä nukuin salongin sohvalla ja perheen miehet hoitivat veneen ohjauksen Turkuun. Kotisatamassa tyhjennettiin vielä septi ennenkuin ajettiin vene omalle paikalleen. Siirto Turkuun sujui siis ongelmitta ja kausi 2020 on valmis alkamaan.

Telakalla tapahtui

Tavallisten keväthuoltojen lisäksi oli muutakin pientä korjattavaa ja paranneltavaa ilmennyt edelliskaudella. 

Hehkurele
Moottorin hehkutus
Viime syksynä havaitsin että hehkutus ei joka kerta onnistunut, no sen tutkiminen jäi keväälle. Hetken mittailun jälkeen syylliseksi osottautui hehkurele, tässä tapauksessa ihan tavallinen isovirtainen rele 12V käämi ja 50A kärjet. Varaosakin löytyi helposti motonetistä eli rele jonka motonetin tuotenumero on 48-1963 sopii suoraan Nanni-Kubotan N3.21 moottorin hehkureleen paikalle ja on lisäksi kestävimmillä 70A kärjillä varustettu.

Dieseltankki
Dieseltankin ongelmia korjailtiin aiemminkin, kun tiivisteenä käytetty liima alkoi murenemaan ja aiheutti tukoksia imuputkeen. No loppukaudesta huomasin että tarkistusluukun sauma, jossa siis liima oli ainut tiiviste, tihkutti hyvin vähän dieseliä. Talvella tulin siihen tuokseen että tiivistys pitää korjata asianmukaisesti kumitiivisteellä. 
Tein haponkestävästä kulmateräksestä kehyksen jossa kierteet ja vastaavan kokoisen kehyksen latasta jossa samoissa kohdissa reiät ja nämä tulivat puristamaan tarkistusluukun kantta kumitiivisteineen tankkiin. Etuna tässä on helpompi pääsy tankin puhdistamista varten ja huomattavasti vahvempi rakenne verrattuna liimaviritykseen.

Ikkunoiden uudelleen saumausta
Viime kaudella ikkunoista tuli isommilla sateilla vettä hiukan sisään ja syy oli liian kapeissa saumoissa, varsinkin pystysaumat jäivät liian kapeiksi. Akryylimuovin lämpölaajenemiskerroin on huomattavsti suurempi kuin lasikuidun ja talvella lasit lyhenevät ja kesällä pitenevät ja liian kapeassa saumassa suhteellinen liike ylittää sauman liimamassan venymisen keston. Sikan ohje on minimi 10mm 1,5m mittaisiin ikkunoille ja sitä pidemmille vielä suurempi. 
Korjaus piti suorittaa Dremelillä jyrsimällä, ohjauspuut kiinnitin kaksipuoleisella teipillä ja hyvin pieniä määriä kerrallaan jyrsimällä sain siedettävän jäljen aikaiseksi. Ikkoinoiden reunan pyöristyksen hion käsivaralta ja se onnistui riittävän hyvin. 
Tällä kerralla käytin liimana Sikaflex-295UV massaa ja aktivaattorina/puhdistamiseen Sika Aktivator -205 ja vielä ennen saumausta laitoin Sika Primer-209D pohjustetta paremman tartunnan aikaansaamiseksi.
Suojateippukset ennen primeria ja massaa.

Hiljaisempaa veneilyä
On mukavampaa kun veneessä on hiljaista yöllä, niinpä Venemestarin artikkelin innoittamana päätin hiljentää jääkaappia, se kun piti ärsyttävän kovaa ääntä käydessään. Vaihdoin tuulettimen hiljaiseen malliin ja kiinnitin sen pelkillä sopivan paksuisilla foameilla lauhdutin ritilän väliin. Lisäksi laitoin jääkaapin takaosan tilaan hieman ääntä imevää ja kaikua vaimentavaa materiaalia seinille. Sekä tukin reiän josta ääni pääsisi esteettä kompressorin läheltä ulos. Vielä pienet foam vaimentimet pöytälevyn ja keulapiikin seinän välille vaimentamaan viimeiset kompressorin jurinat niin jääkaapin olemassa oloa tuskin kuulee puolenmetrin päähän.

Moottorikopan sisäpuolen vaimennukset
Kun äänenvaimennusvauhtiin päästiin, niin otin vihdoin työn alle moottorikopan vaimentamisen. Siitä jouduin irroittamaan lähes kaikki vaimennuslevyt koska uusi moottori oli joistain kohdista niin leveä että juuri ja juuri mahtui vanhan kopan alle sekä vanhat vaimennuslevyt olivat muutenkin parhaat päivänsä nähneet. 
Nyt useiden mittausten ja kokeiluiden jälkeen sain määriteltyä mihin mahtuu paksumpaa kerrosäänieristettä ja missä joudutaan tyytymään pelkkään bitumilevyyn. Myös ilmanotto vaimennettiin sekä kaikki saumat tehtiin mahdollisimman tiiveiksi. Vaikutus oli todella suuri, ei moottorista äänetöntä saanut, mutta nyt ei tarvitse huutaa salongissa keskusteluja kun kone on päällä. Varsinkin kaikkein häiritsevimmät taajuudet vaimeni parhaiten.