sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Tuuletonta menoa Pähkinäisissä

Pasi kävi viikolla vähän fiksaamassa venettä, siellä on nyt ylimääräinen letkunpätkä jolla voi puhaltaa roskaa pois jos se sattuu jumittamaan imuputken suulle. Tästä innostuneina päätettiin lähteä viettämään viikonloppua merelle. Hieman hiljaisten tuulien ennusteet, joten ajateltiin että mennä Pähkinäisiin.
Lauantaina satoi hieman mutta se ei menoa haitannut. Tuulta ei sitten juurikaan ollut, joten reissusta ei jäänyt mainittavampaa kerrottavaa. Paitsi se, että kone kävi kuin unelma koko matkan. Ei ollut kovinkaan montaa venettä laiturissa, saunavuorot oli silti kaikki varattu. No ehkä ne oli varattu etukäteen, koska päivän mittaan veneitä kuitenkin tuli useampia.
Ruokakin tehtiin veneessä tällä kertaa, ei tarvinnut paljon liikkua veneestä mihinkään. Hetken aikaa istuille illalla sitloodassa, olikin hyvä hetki koska heti lensi merikotka veneiden ylitse ja ihan matalalta vielä.

Tällä kertaa mentiin tosi ajoissa nukkumaan, varmaan ennen klo 9. Minä tosin luin kirjaa jonkin aikaa ja heräsin yöllä kun naapuriveneen nuoriso ei osannut liikkua kovinkaan hiljaa laiturilla. Aamulla noustiin joskus kasin maissa ja yhdeksän jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Kaikki muut veneilijät ilmeisesti vielä nukkuivat kun missään veneessä ei näkynyt liikettäkään.
Hieman oli heikot tuulet tänäänkin, joten peltigenoan kanssa mentiin. Kierrettiin Iso-Maisaari toiselta puolen, Pasi oli katsonut kartasta että sieltäkin pääsee, joten vaihdettiin reittiä. Yhtään ei onneksi satanut tänään.

Muinaistulien yö

Syyskuuta pukkaa, mutta palataan kuitenkin vielä elokuulle purjehduskuulumisissa. Muutama viikonloppu meni sujuvasti kotosalla autonkorjaus ynnä muissa hommissa. Käytiinpä Pasin kanssa tyhjentämässä veneeen dieseltankista myös roskia pois. Saalistakin tuli, joten positiivisella mielellä lähdimme muinaistulien viettoon.
Kohteeksi valikoitui Högsåran Kejsarhamn. Pohdinkin tässä että miksi emme ole aiemmin tajunneet kuinka kiva paikka se onkaan vaan on aina yritetty epätoivoisesti tunkea itsemme byvikeniin. No keisarinsatamaan suunnattiin, koska tuulten osalta näytti siltä, että olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet purjehtia ja satama on mukavan suojainen.
Liikkeelle lähdettiin ajamalla koneella vastatuulee Airiston yli, sen jälkeen suunta kohti Nauvon lauttoja ja purjeet ylös. Kaikenmaailman "roskia" sitä Airistollakin on totesin kun luulin hyljettä muovikanisteriksi, oli vain niin kumman liukasliikkeinen että tosiaan hyljehän se olikin eikä kanisteri. Seuraava hylje oli naamioitunut fendariksi, syytän näitä näkyjä myös osittain siitä, että käytän veneillessä vanhoja laseja, niillä ei ehkä näe ihan niin tarkasti kauas. Hylkeiden lisäksi myös merikotkat olivat päättäneet näyttäytyä meille suomen luonnon päivän kunniaksi.

Muutamilla kryssiliikkeillä pääsimme mukavasti etenemään purjeilla kohti Paraisia. Paraisten portin kapeikko mentiin suosiolla koneella ja gulkronalla nostettiin taas purjeita. Kejsarhamnissa oli reilusti tilaa, joten paikan sai lähestulkoon valita. Käytiin sitten tietysti Farmors cafessa kakkukahveilla, kun se vielä sattui olemaan auki.
Rannan  terassilla on muuten kaasugrilli ihan kaikkien käytössä. Oma kaasupuollo piti olla mukana, mutta loppujen lopuksi sitäkään ei sitten tarvittu. Ei kyllä selvinnyt että kenen kaasulla me grillattiin, kaupan  / kyläyhdistyksen. Högsårassahan olisi ollut jotkut tanssit ja kokko jossain päin saarta, mutta kuinka ollakkaan väsy iski kun oltiin oltu päivä raittiissa meri-ilmassa, joten jäi menemättä niihin bileisiin. Yö oli rauhallinen.
Sunnuntai aamu valkeni sateisena. Ja naapuriveneilijät päättivät jostain syystä herätä klo 7 pitämään älämölöä meidän keulan edessä, vähän olisi voinut vielä nukkua. No päästiinpä ajoissa liikenteeseen. Septin kautta lähdetiin vesisateessa etenemään kohti Turkua. Osa matkasta mentiin purjeilla, osa koneella. Nauvon lossien kohdalla jouduttiin hieman jännittävään tilanteeseen. Ajettiin siis koneella ja Elektra tulee toisesta suuntaa ja meillä kone sammuu vähän väliä. Ehdittiin kyllä alta pois, mutta siis edelleen siellä tankissa roskaa on. Loppumatka oli sellaista käyn, en käy vatvomista.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

Pikainen purjehdusreissu loman päätteeksi

Kun saimme selvitettyä koneen ongelman, ajattelimme lähteä testaamaan vielä purjehdusta loppuviikoksi. Torstaina lähdetiin kohti Högsåraa. Olin nimittäin esittänyt toiveen, että mentäisiin sinne Farmors Cafeeseen kakkua syömään. Koska ei oikein tuullut niin koneella mentiin. Paitsi sitten merituuli yllätti Paraisten portin jälkeen ja pääsimme hetken etenemään purjeillakin. Byviken oli umpitäynnä, sinne yritettiin siis ensin. No käännös takaisin ja Kejsarhamniin, siellähän oli tilaa vaikka kuinka paljon ja syvempääkin kuin Byvikenissä.
Reippailimme Farmors Cafeeseen ja otimme kakun ja kahvin lisäksi myös pienet proseccot. Pasi sai kakkua vähän enemmänkin kun otti toiseksi viimeistä palaa mansikka-marenkikakusta, niin pyydettiin ottamaan kaikki loputkin. Kakkubuffan idea tässä paikassa on, että saat itse valita kakkupalan koon. Minä otin suklaakakkua, hyvää sekin.
Palasimme satamaan ja vietimme rauhaisasti iltaa, kävin uimassa vedessä ei ollut juurikaan levää. Sitten alkoi vähän tapahtua. Rantaa lähestyi iso purjevene, tilaa toki oli, mutta esitimme kysymyksen että onko pakko tulla kolmanneksi samaan poijuun meidän kanssa, kun sitten keskimmäinen vene jää blokkiin kahden väliin. Tähän keskusteluun halusi osansa antaa laiturilla päivystävä "oman elämänsä satamakapteeni". Hän sitten alkoi meille huutamaan, että jos ei naapurit kiinnosta niin köydet poikki ja muualle siitä. Jotain muutakin epämääräistä taisi tulla. Naapuriveneen (joka siis jäi sitten meidän ja sen toisen väliiin "jumiin") vanhan parin kanssa ihmeteltiin tämän "herrasmiehen" huutelua. He tiesivät kertoa, että oli aiemmin päivällä partioinut laiturilla kuin euroopan omistaja.

Seuraavaksi päiväki olimme suunnitelleet menevämme Stenskäriin, koska se olisi suojaisa sunnuntaina iskevältä itätuulelta. Matkaa oli vain 14 mailia. Lähdimme hyvissä ajoin ja testasimme samalla Kejsarhamnin septin toimivuuden. Blokissa ollut naapurivene lähti meidän kanssa samaan aikaan, edellisen illan "hälyn" aiheuttanut vene oli lähtenyt jo kukonlaulun aikaan.

Matkalla Stenskäriin näimme hylkeen Helsinholmenin länsipuolella, tämä oli vasta toinen hyljehavainto tälle kesää. Matka oli tosiaan lyhyt vain 3 tunnin koneajo. Stenskärissä oli tilaa, saimme valita paikan. Illan mittaan satama täyttyi ja Birskärinkin puolella oli useampia veneitä. Käytiin molemmat uimassa useaan otteeseen koska oli niin kuuma. Vedessä oli hieman levähiutua, mutta ei mitenkään paljon. Mitään järkevää ei jaksettu tehdä, yritettin tiskata kun kerrankin olisi ollut tiskipaikka, vettä vaan ei ollut merivettä ei oikein viitsinyt käyttää. Otettiin sitten omasta tankista vettä että saatiin pahimmat jämät irti.
Yö oli tuskaisen kuuma. Ollaan useammassa paikassa nukuttu keulaluukku auki, mutta täällä se oli mahdotonta itikoiden vuoksi. Unohdettiin ostaa se hyttysverkko, ehkä ensi kerralla.

Täksi päiväksi oli sitten luvattu oikein kunnon itätuulta. Puoli yhdeksän maissa päästiin lähtemään. Ajeltiin Gullkronan ohitse ihan vaan uteliaisuuttamme katsomaan miltä näyttää. Ensi kesäksi kuulemma avautuu ja laituria sekä poijua oli jo paikoillaan.  Ja tuulta riitti kyllä koko matkan ajaksi. Loppumatkasta mentiin välillä pelkällä isollakin kun keulapurje oli liikaa. Päivän vauhtienkat olivat jossain kahdeksan solmun paikkeilla. Hirvensalossa oli melkoinen takatuuli kun ajettiin laituriin, onneksi kone pysyi käynnissä ja laituriin kiinnitetty fendari estää törmäyksen laituriin.
Pasilla loppuu nyt loma, joten seuraavaksi taas viikonloppureissuja. Paitsi että ensin ehkä tyhjennetään dieseltankki ja imuroidaan se roska sieltä ulos, että saadaan kone pelaamaan niinkuin pitää.

Kärdlasta Glennarsin kautta Hirvensaloon

Ilta vietettiin rauhaisissa merkeissä Kärdlassa. Käytiin syömässä ribsit Rannapaargussa ja nauttimassa lasilliset cavaa Korkissa. Mitään tuliaisia tältä reissulta ei tullut ostettua koska missään vaiheessa ei ollut aikaa mennä kauppaan. Paitsi siellä Haapsalussa mutta se oli pieni ja sieltä ei oikein mitään ihmeellistä olisi saanut.

No maanantai aamu valkeni suhteellisen tyynenä, herättiin jälleen ajoissa. Yllättäen kone lähti käyntiin ensi yrittämällä ja matkaan päästiin. Mitään kunnon tuulta ei ollut, aallokkoa kylläkin. Pitkin päivää kone sammuskeli vähän väliä itsekseen ja Pasi oppi jo äänestä kuulemaan koska pitää antaa lisää kaasua. Melkoisen diesel-syöppö kone tällä ajotavalla.
Onneksi Glennarsissa oli yksi vene laiturissa, ei ihan niin paljon jännittänyt rantautuminen jos vaikka kone sammuu. Minä huikkasin laiturille, että meillä on vähän ongelmia ja heitin köysinipun perään. Tällä kertaa kuitenkin onnistuimme hyvin. Lämmitettiin sauna ja minä kävin muutaman kerran uimassa, vedessä ei ollut levää.
Tiistai aamun suunnitelma oli selvä. Lähdettiin kohti Hirvensaloa ja tehtiin yksi pit stop Kasnäsissä. Tankattiin dieseliä ja tyhjennettiin septi. Minä kävin pikaisesti kaupasta leipää, että saadaan tehdä evässämpylät matkalla. Kartasta olimme mitanneet tarkasti reitin, että varmasti mennään suorinta tietä. Vähän ennen Nauvon lauttoja saimme sivutuulta, joten nostimme purjeet. Meitä vastaan tuli purjevene koneella ajaen, eikä tehnyt elettäkään että väistäisi (vaikka meriteiden sääntöjen mukaan olisi siis kuulunu väistää). No fiksumpi (eli minä) antoi periksi ja vaihdoin vähän meidän kulkusuuntaa. Pasi heristeli vielä sormea perään, että toivottavasti tajusivat, että jokin meni nyt heillä pieleen. Lauttojen jälkeen tuuli taas loppui, joten koneella loppumatka.
Keskiviikkona Pasi kävi veneellä etsimässä ongelmaa ja löysikin sen. Tankissa on roska joka pääseen tukkimaan dieselin imuputken ja kone ei saa kunnolla dieseliä ja imee ilmaa sulkuventtiilin varren välistä ja käy huonosti. Sai puhallettua roskan pois, mutta koko ongelmaahan se ei ratkaise, koska roska pääsee varmasti takasin tukkimaan putkea, jollei sitä saa tankista pois.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Viron kierros loppui lyhyeen

Haapsalusta lähdettiin kohti Saarenmaata. Tarkoitus oli kierrellä useampi satama aina Kuressaareen asti. No toisin kävi. Haapsalussa kone aamulla starttasi vähän yskien, Pasi sanoi, että nyt ne ilmat sieltä varmaan tulivat ja lähdettiin matkaan. Kone oli käynnissä koko päivän, purjeita kyllä käytettiin mutta koneavusteisesti, sen verran hiljaa tuuli. Jossain vaiheessa matkaa kone alkoi taas nikotella, vähän jännitti että päästäänkö Kuivastuun asti vai joudutaanko rantautumaan purjeilla. Kytättiin myös perässä tulevia ruotsalaisia, että voidaan tarvittaessa pyytää apua. No perille päästiin. Satama on pieni eikä siellä ole juuri nähtävää. Yllättävän vähän lauttaliikeenne mantereelle ja takaisin häiritsee.
Aamu Kuivastussa alkoi suunnittelulla, päätettiin tankata ennen lähtöä. Katsottiin siinä sitten mallisuoritus ruotsalaisilta miten ei mennä tankkauspaikalle eli keula kolisten laituriin. No ei itselläkään sitten sujunut ihan mallikkaasti. Vesi oli sen verran matalalla että peruutettiin kiveen, hieman köli siihen kolahti. Tankkauksen jälkeen päästiin ongelmitta matkaan kohti Köigustea. Tämä on ihan uusi satama, noin puolessa välissä Kuivastusta Kuressaareen. Sataman "löysin" vahingossa Facebookin saariston satamat ryhmän kautta.

No matkalla ei tuullut, meitä ennen lähteneet ruotsalaiset sentään yrittivät purjeilla, mutta me ei jaksettu vaivautua, mentiin koneella. Loppumatkasta alkoi taas jo jännittää kun kone vähän temppuili. Ja toisaalta kun satamaa ja väylää ei ole merkitty karttaan niin on hankala suunnistaa, varsinkin kun plotterikin päätti seota väliaikaisesti matkan varrella. Ukkosta oli selvästi ilmassa ja mekin saimme pienen sadekuuron päällemme. Tiedä sitten oliko niin paksu pilvikerros vai mikä kun hävitti gps:n signaalit hetkeksi. Onneksi plotteri alkoi toimimaan ja loppujen lopuksi huomasimme, että myös väylä Köigusteen oli merkattu. Satamaan johtaa uusi ruopattu väylä ja satamakin on ruopattu syväksi, vähän meitä kuitenkin epäilytti ja jäimme ulkopuolelle poijuun vaikka emäntä huuteli laiturilla että sisäpuolelle vaan.
Köigustessa tosiaan emäntä oli laiturilla vastassa ja kertoili heti tärkeimmät. Laiturilla oli sähköt, mutta vettä ei vielä saanut. Rannan satamakonttori / baari yhdistelmän luona toimi netti. Vieressä oli todella vanhahko huoltorakennus, vessat, suihku ja sauna. Ensi kesäksi on tulossa uusi huoltorakennus. Juotiin siinä baarissa sitten yhdet ja kuultiin että parin tunnin päästä on savuahventa myynnissä 2 euroa kappale, ei tarvinnut sen kummemmin miettiä mitä syötäisiin. Muutama muukin veneilijä (esim ne ruotsalaiset, jotka on jo mainittu) löysi tiensä satamaan. Köigusteen pääsee  myös autolla tai pyörällä, samassa on leirintäalue. Minä kävin uimassa koska virolaisetkin kävivät. Ruuan jälkeen kiertelimme hieman, mutta mihinkään pitkälle ei jaksettu.
Aamulla vielä aamupalan aikaan suunnitelmat olivat kohti Kuressaarta. Minä juttelin vessareissulla pitkät jutut emännän kanssa. Hän toivoi, että suomalaiset veneilijät löytävät paikan. Meiltä ainakin suositus, suojainen satama ja hyvä palvelu. Lähdimme merelle ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt lähteä puskemaan vastatuulee Kuressaareen hieman epävireisellä moottorilla, päätimme suunnata takaisin Kuivastuun ja nostimme purjeet. Matkalla ei juurikaan ole mitään nähtävää kun Virossa ei ole samanlaista saaristoa kuin Suomessa. Merta vain. Rantautuminen Kuivastussa meinasi mennä plörinäksi kun kone sammui juuri, mutta onneksi satamakapteeni oli vastaanottamassa köysiä, joten laituria ei kolisuteltu. Toisin kun ne myöhemmin saapuneet Virolaiset jotka peruuttivat isolla vuokra Hansella täysillä päin laituria, taisi pakki ja eteenpäin mennä sekaisin. Grillattiin ja syötiin. Päätettiin että herätään ajoissa jatkamaan matkaa kohti Kärdlaa.
Aamulla tosiaan oli kello soittamassa seiskalta. Aamupalan jälkeen Pasi sai naapuriveneestä pätkän polttoaineletkua, josko olisi sopivaa ja sillä saisi ongelman ohitettua. Valitettavasti ei ollut joten lähdettiin taas vähän jännityksellä matkaan. Tuulen puolesta keli näytti hyvältä ja spinnuteltiinkin pitkät pätkät. Koneajoon siirtymisen jälkeen nähtiin tämän kesän ensimmäinen hylje. Se taisi hetken jopa seurata meitä. Matkalla jouduimme melkoiseen sumuun Väinämerellä. Yhtäkkiä kaikki vain katosi, oli aika hassua mennä kun taivas kuitenkin näkyi ja aurinko paistoi mutta merellä ei nähnyt mitään. Kerran siinä sumun jälkeen konekin sammui, mutta kyllä se onneksi käynnistyi eikä tänäänkään tarvinnut purjeilla laituriin rantautua. Tänään siis ollaan Kärdlassa ja huomenna olisi tarkoitus ylittää Suomenlahti ja siirtyä kotimaan satamiin ihmettelemään tuota moottorin ongelmaa. Mitään kunnon ylitystuulta ei vissiin ole luvassa.

torstai 19. heinäkuuta 2018

Vilakkaa menoa Kärdlasta Haapsaluun

Aamusella herättyämme Kärdlassa pohdimme aamupalan ajan, jäämmekö vai lähdemmekö. Kaupassa olisi ollut tarvis käydä, mutta yhtään ei innostanut kävely kuumassa ilmassa ja ensimmäinen kauppakyyti oli menossa vasta klo 11 maissa. Merikarhujen satamakapteeni tuli sitten vähän kyselemään meidän aikeitamme, koska jos jäisimme saisimme muutaman veneen kylkeemme kiinni päivän mittaan. Päädyimme sitten siihen että taidamme ottaa ritolat ja siirtyä kohti Haapsalua, onhan sielläkin kauppoja.
 Alkumatkasta jouduimme konettamaan vastatuuleen. Keli muuttui suorastaan hyytäväksi Pussirahulla, ilma +14 ja vesi +4. Pasin piti ihan mennä kädellä koittamaan, että  onko tottakaan veden lämpötila, mutta kyllä se suorastaan jäistä oli. Tuuli oli varmaan nostanut kylmän veden merenpohjasta ylös. Mukavasti pääsimme purjeilla loppumatkan. Jostain syystä kone alkoi nikoittelemaan kun piti siirtyä takaisin koneajoon, ei meinannut oikein käynnistyä. Pasi epäili että jostain on päässyt ilmaa polttoainelinjaan. Pääsime kuitenkin Haapsaluun ja Grand Holm Marinaan. Rantautuminen ei ihan sujunut oppikirjan mukaisesti, kovassa sivutuulessa, onneksi ainoat "vahingot" olivat mustelmat meikäläisen jaloissa.
Satamamaksun maksettuamme otimme kylmäkassin mukaan ja lähdimme vanhaan kaupunkiin. Suuntasimme samantien syömään Kärme Küülikiin. Kävimme siellä myös vuosi sitten pizzalla ja niin nytkin. Kävi muuten tuuri pöydän suhteen, meidän jälkeen tulijat joutuivat kääntymään pois tai odottamaan jonkun aikaa vapaata pöytää. Pizza oli edelleen erinomaista ja palvelu myös. Vatsat täynnä suuntasimme kaupan kautta veneelle.
Haapsalussa ei pääse saunaan mutta suihkukin on ihan kiva pitkän kuuman päivän jälkeen. Haapsalusta tarkoitus on suunnata Kuivastuun.

Helteinen Örö ja karhujen "valtaama" Kärdla

Glennarsista suuntasimme Öröseen. Kolmisen tuntia koneella helteessä, eipä juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa siitä matkasta. Örössä oli porukkaa riittämiin, mahduttiin kuitenkin sekaan. Satamamaksun maksamisen jälkeen siirryttiin tiskipaikalle joka onneksi oli vielä varjossa. Sen jälkeen maistuikin lounas. No maistui ja maistui... Jos on kova nälkä emme suosittelen rannan bistroa. Annokset ovat kovin pieniä, niillä ei nälkä lähde. Sinänsä ihan ok ruokaa, paitsi päivän kala-annoksen "uuniperuna". En tiedä mikä oli visio, mutta kaksi uunissa korpuksi kuivatettua uutta perunaa ei oikein vastannut mielestäni uuniperunaa. Olivat vielä niin kuivia ettei niitä voinut syödä. Siika oli hyvin paistettu sen söin, perunat palautin keittiöön ja saimme sitten jäätelöt korvaukseksi.
Illemmalla saunoimme, uimaan ei päässyt koska sinilevää oli riittämiin myös saunarannassa. Saunan terassilla oli mukavaa, se oli varjossa ja siihen kävi tuuli, enimmäkseen ihmiset viettivätkin aikaansa siinä saunan sijaan. Saunan jälkeen virittelimme lakanoista suojan sitloodaan että pystyi istumaan ulkona, auringonpaahde oli polttava. Sen verran oli helteinen keli, ettei tullut edes mieleen lähteä mitään kierrosta saarella tekemään.
Tiistaina aamusella heräsimme kohtuullisen ajoissa, koska matkaa Kärdlaan olisi edessä sellainen rapiat 8 tuntia. Pasi oli katsonut kartasta oikoreittiä Örön itäpuolelta, reitti on osittain armeijan merkitsemä, mutta aivan selkeä luonnonreitti kartassa, syvää oli. Siitä olikin sitten helppo vetää suora viiva lahden yli kohti Kärdlaa ja eikun menoksi. Lähdes koko päivän pääsimme purjeilla oikein hyvää vauhtia. Viron puolella tuuli vain yltyi ja aallot ovat siellä teräviä, viimeinen konettelupätkä satamaan oli melkoisen pomppuista kyytiä.
Kärdlassa oli todella täyttä, myöhemmin meille selvisi, että merikarhuilla oli tulossa kesäjuhlat siellä, joten paikka oli täyttymässä heidän veneistään. Saimme kuitenkin kylkipaikan ja ilmoituksen, että kylkeen saattaa tulla sitten veneitä. Tullessa satamaan Pasi huomasi plotterista seuramme veneen Winnie The Poohin AISin, joten satamamaksun maksettuamme päätimme mennä tervehtimään. Harry ja Riitta eivät olleet veneessään, mutta kaukaa ei tarvnnut etsiä, huomasimme heidät lähistöllä Cest la Viessa istumassa. Tässä veneessä minä kävin pari vuotta sitten lady sail koulutuksessa, joten menimme moikkaamaan ja saimme sitten Raikulta ja Pekalta kutsun tulla nauttimaan virvokkeita veneeseen. Siinä  meni mukavasti turistessa jokunen tovi, sitten oli pakko lähteä etsimään ruokapaikkaa.

Poikkesimme vielä veneellä ja siinä ohimennessään eräs mies kysäisi että onko veneemme Guyline? Tähän vastasimme myöntävästi ja hän kertoili, että on joskus purjehtinut vastaavaa, mutta meidän veneemme näyttää hyvin pideltyltä. No ei siinä sen enempää tarinoitu, lähdimme kävelemään kohti Rannapaargu ravintolaa, jonka ruokalista netissä näytti hyvältä ja joka oli noin 300 metrin päässä satamasta. No kuinka ollakkaan kun pääsimme ravintolaan niin sama heppu joka meilta satamassa jo veneestä kyseli oli vaimonsa kanssa siellä  myös. Niin sitten päädyimme Esan ja Saran kanssa samaan pöytään syömään ja puhumaan veneilystä. Rannapaargua voimme suositella ruuan suhteen, todella hyvää ankanrintaa ja ihan naurettavan edullisesti.

Ruuan päälle vielä sauna ja uni maittoi, sen verran satamassa tuuli, ettei tullut mieleenkään istuksia sitloodassa.