keskiviikko 29. elokuuta 2012

Poikien reissu Maisaareen

Lauantaina 25.8 lähdettiin poikaporukalla purjehtimaan, mukana kirjoittajan lisäksi Kimmo, Teppo ja Turo.  Lähtö onnistui hienosti vaikka tällä porukalla ei ennen olekkaan lähtöä suoritettu. Sääennustuksen mukaan olisi kohtuullisen kaunis keli lauantaiksi, mutta tuulta vähänlaisesti. Airistolla jouduimme toteamaan että tuulta ei ollut kuin nimeksi, n. 1...2m/s ja tyydyimme ajelemaan koneella, muutamat sitkeästi yritti mutta eteneminen oli niillä todella hidasta.





Matka meni saaristoa katsellessa ja jutellessa nopean tuntuisesti. Päätettiin syödä lämmin ateria vasta perille päästyä. Rantautuminen sujui melko hyvin, ei ainakaan törmäilty mihinkään. Aloitettiin ruokailu rutikuivalla ja jääkylmällä "valkkarilla" joiden kera tarjoiltiin saaristolaisleipää jonka päällä oli savukalatahna ja katkarapuja, kyllä se taas hyvää oli. Ruokana oli kuinkas muuten kuin pastaa.

Veljekset kuin ilvekset

Ruokailun jälkeen oli Turon opastuksella frisbeegolfin saloihin tutustumista, saarella on frisbeegolf rata. Yllättävän vaikeaa se vaan oli, no mukavasti siinä meni taas pari tuntia ja jäi sopiva aika valmistautua saunaan. Sauna Villa oli taaskin oikein mukava ja kaikki kävivät uimassa kun kerran oli oma laituri sitä varten rakennettu.

Saunan jälkeen grillattiin iltapalaksi pihvejä ja nautittiin lisää virvokkeita. Illan mittaan käytiin veneellä pelaamassa skibboa ja nauttimassa lisää virvokkeita, kuuneltiin musiikki ja nautittiin virvokkeita. Käytiin välillä katsomassa miltä maissa näytti ja kuinka "muinaistuli" roihuaa, ja sitten nautittiin taas virvokkeita.

Niinhän siinä sitten kapteenille kävi että illalla juotiin hilpeenä kaljaa, eiku virvokkeita, ja aamulla oltiin kalpeena hiljaa. Onneksi Teppo oli sen verran energinen että jaksoi tehdä ruokaa koko porukalle. Kun kapteeni vaan oli kalpeena sängyn pohjalla, kävi muu porukka kiertämässä saaren luontopolun.

Vihdoin myöhään iltapäivällä kapteeni pystyi lähtemään ja menimmekin lyhyintä reittiä Airistolle jossa oli erittäin sopiva tuuli ja nostettiin purjeet. Turo ja Kimmo ohjasi suurimman osan matkasta purjeden kanssa. Lopussa juuri ennen kotisatamaa saatiin kunnon rankkasadekin, joten ei Turokaan ollut turhaan ostanut sadetakkia ja -housuja. Kiitos vieraileville tähdille oli mukavaa vaikka hiukan vähänlaisesti päästiin purjeiden voimalla liikkumaan.

maanantai 20. elokuuta 2012

Seilattiin sateessa Seiliin

Sunnuntaina 19.8. olimme luvanneet viedä mun siskon perheen purjehtimaan. Jännityksellä luettiin säätietoja ja toivottiin poutaa ja sopivaa tuulta.

Su aamu valkeni harmaana. Säätilan tsekkaus netistä ja huonolta näytti luvattiin puolesta päivästä sadetta. Lähdettiin kuitenkin Halikon kautta matkaan. Haettiin siis siskon perhe sieltä mukaan.

Päästiin satamaan ja suoritettiin lähtöhommelit ja matkaan päästiin hienosti. Airistolla nostimme purjeet. Eteen jenna kun tuulta oli vähänlaisesti.

Keulapiikissä on hyvä pelipaikka



Sitten se puoleksi päiväksi luvattu sade alkoi ja hyydytti tuulen lisäksi myös purjehtijat. Sisko piti lapsille (kolmelle omalleen ja Samille) seuraa salongissa ja minä olin sitten miesten kanssa kannella. Kävin tosin välillä myös kuivattelemassa, kun oli melkoisen läpimärkä olo.

Pääsimme Seiliin todetaksemme, että ompas täyttä näin sunnuntaiksi. Saimme kuulla, että kirkossa alkaisivat kohta kirkonmenot ja laituriin olisi tulossa vielä lisääkin aluksia. Pääsimme sitten kylkikiinnityksellä Aina-nimiseen veneeseen kiinni ja sitä kautta rannalle.


Veera ja Teppo lähtivät lasten kanssa kiertämään saarta ja me Pasin kanssa tekemään ruokaa veneelle. Laitettiin lämmityskin hetkeksi että saatiin kuivattua kosteita vaatteita ja venettä. Sadekin siinä lakkasi ja aurinkokin näyttäytyi. Retkeläisten palattaua syötiin ja lähdettiin takaisin kotimatkalle.

Keli oli tuuleton mutta ei satanutkaan. Koneella mentiin koko kotimatka ja kaikki siskon lapset saivat vuorollaan ohjata venettä.

Emil ohjaamassa
Aino ohjaamassa

Onnin vuoro ohjata
 
Rantautuminen Hirvensaloon onnistui tyynen sään ansiosta oikein mainiosti, eikä kannellakaan ollut tungosta, kun ylimääräiset sählääjät määrättiin sisälle odottamaan.

Fendarityttö Veera


Eli eipä juurikaan seilattu, mutta olipa onnistunut retki kuitenkin.

torstai 2. elokuuta 2012

Ahvenia Tiuroilla

 Yö Pähkinäisissä oli ihanan rauhallinen ja tyyni, ei edes liplatusta kuulunut veneeseen. Eikä yhtään venettäkään tullut yöllä laituriin tai ajanut ohi. Tai sitten me vain nukuimme niin sikeästi ettemme kuulleet yhtään mitään.

 Eilen tuli luvattua lapsille, että tänään saavat nukkua niin pitkään kuin haluavat. Teini otti ilon irti ja taisi nousta ehkä puolen päivän aikaan. Siihen mennessä Sami oli ehtinyt onkimaan isoja ahvenia ja saamaan monta uutta kalakaveria laiturilla. Parhaimmillaan laiturilla oli 6 lasta onkimassa. Syöttinä lapset käyttivät Tiuroja = Salakka, joita yhden kalastajapojan pappa nappasi verkoillaan ihan meidän veneen vierestä.

Isompaa koukkua kehiin isoja kaloja varten

Samin suurin ahven
Oli sitten tämän kesän ensimmäinen kerta kun kapteenska sai istua veneen kannella auringossa lukemassa kirjaa. Huolimatta aurinkorasvasta, saattoi ehkä hiukan kärähdystäkin tapahtua.

Tänään kun ei ollut kiire minnekään, niin nautittiin lounaskin Pähkinäisissä. Pasi sai vielä kunnian perata Samin saaliin ja sitten oltiin valmiit matkaamaan kohti kotia. Septi käväistiin tyhjentämässä vauhdilla, mentiin nimittäin päin ja lujaa sitä kelluvaa septisäiliötä, kun kapteeni ei nähnyt keulanköysitytön käsimerkkejä ja vauhtiakin oli liikaa. Ei tullut vaurioita, vain vähän sinistä väriä keulaan.

Säätila tänään Pähkinäisissä

Tästäpä sitten suuntasimme kohti Isoa-Maisaarta ja jo hyvin tunnettua oikoreittiä kohti Hirvensaloa. Päivän lintubongaus tuli tehtyä heti kohta septiltä lähdön jälkeen, Merikotka näyttäytyi vihdoin viimein. Tokihan lapset olivat jo ehtineet veneen sisälle, mutta hiukan nopeasti tulivat kannelle kun kuulivat mikä taivaalla liitää. Kuvaa siitä ei tiettykään ehtinyt ottaa, mutta aika läheltä se nähtiin ja komeaa oli liito.

Päivän pakollinen pilvikuva

Koneella tultiin koko matka ja Airistolla olikin melkoiset aallokot. Rantautuminen kotilaituriinkin oli haastavaa kun tuuli takaa sivusta, mutta suhteellisen helposti meni kuitenkin. Kapteenin kommentti rantautumisesta: "harjoitus tekee mestarin ja mestarit harjoittelevat aina". Tavaroiden tyhjennys veneestä sujui ennätysaikaan ja koko perheen voimin. Jääkaapin pakastimen sulatus otti pisimmän ajan. Ja jotta ei olisi liian nopea  kotiinlähtö, käytiin ajamassa kunniakierros, kun kapteeniltä jäi kotiavaimet veneeseen. Tämä tosin huomattiin n 100 metriä sataman portilta, että ei sen pidempää kunniakierrosta kuitenkaan.

Huomenna meillä syödään ahvenfileitä ja uutta perunaa.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Pilvee, pilvee


Pähkinäisiin asti tänään sitten päästiin. Päivän sana oli pilvi. Oli nimittäin mielenkiintoisia pilvirykelmiä matkan varrella ja vähän jänskätti, että tuleeko vettä tai kenties ukkosta? No ei tullut onneksi mitään.



Aamulla päästiin yllättävän helposti liikenteeseen. Nostettiin nopsaan purjeet, mutta jouduttiin aika pian jo laskemaan iso, kun ne kovemmat puuskat tulivat kuitenkin ennustettua aiemmin.




Fokan kanssa sitten ajeltiin suurin osa matkaa. Houtskarin tienoilla tulimme siihen tulokseen, että ainakin Houtsalaan pitää mennä ja kun kello oli loppujen lopuksi aika vähän vielä Houtsalan käännöksenkin kohdalla päädyttiin Pähkinäisiin. Huomenna ei tarvitse laittaa kelloa soimaan ja lähtiessä voi tyhjentää septin.



Lentävä hollantilainen?


Täällä perillä ollaan grillattu jo makkaraa ja nyt Sami onkii ja Sini keikkuu Jack Sparrowna veneen  ympäri.

L niinkuin kummeli

Kummelissa on hyvä pesiä