sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kauden päätös eli siirtopurjehdus

Lauantaina oli suunnitelmissa siirtää vene Turusta Saloon. Vähän keli arvelutti kun perjantaina oli myrskyäkin luvattu.
Lauantai aamuna Turun päässä näytti kerrassaan tuulettomalta. Onneksi Airistolla sentään tuuli ja nostimmekin ison ja jennan. Pääsimme purjeilla etenemään mukavasti Airisto strandille asti. Nauvon lossien jälkeen vaihdettiin jenna spinnuun.  Sen jälkeen meinasi rouvalta loppua pinna ruorissa, kun ei kartan / plotterin luvusta tullut yhtään mitään. Tuli siinä parit vahinkojiipitkin tehtyä ennenkuin oikea suunta taas löytyi. Timmerholmenin jälkeen piti taas vaihtaa eli spinnu alas ja jenna ylös.
Paraisille asti päästiin ilman koneapua, sitten oli pakko kapeikossa vähän autella koneella. Peimarilla laskettiin taas jennakin alas. Nähtiin ensin hylje ja sen jälkeen Pasi pyysi kiikarit, Pellmaggin kalliolla istui merikotka.
Tästä vielä vähän matkaa pidettiin isoa ylhäällä ja koneella avustettiin. Ennen rungonsalmen siltaa laskettiin isokin, kun tuuli oli välillä todella heikkoa, Välillä taas olisi voinut jopa spinnutella kun myötäiseen mentiin yli 7 m/s tuulissa. Mutta todella vaihtelevaa oli. Kokkilan lossin jälkeen nostettiin köli, sekin olisi voinut olla alhaalla Vartsalan kohdalle. Tämä itselle muistiin ensi vuotta varten.
Telakan rannassa olikin veneiden nostot käynnissä kun saavuimme. Kommodori meille huutelikin, että "jonoon vaan niin kohta nousee teidänkin vene". Ihan ei ollut valmista, joten jätimme "tarjouksen" väliin. Hiukan tyhjentelimme tavaraa jo veneestä ja sitten kotiin.
Tänään sunnuntaina käytiin hakemassa toinen auto Turusta pois, Telakkahommia tehtiin, eli iso irti, samoin puomi Pasi teki moottorin syyshuollon ja minä tyhjensin tavaroita pois. Maanantaina on sovittuna nosto.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Päiväretki Nauvoon

Tuli vähän pitkään nukuttua lauantai aamuna, joten päätettiin suosiolla tehdä vain päiväretki. Satamassa tankattiin vene ja Pasi kiristi vantit, kun viime reissulla huomattiin, että ne olivat päässeet löystymään (kapteenin huomio, sokat on näemmä tarpeelliset lukitsemaan vanttiruuvit).
Nauvoon suunnattiin siksi, kun piti tyhjentää septi ja siellä se onnistuu todella hyvin. Parin viikon päästä kun aiotaan siirtää vene Saloon talvehtimaan niin on hyvä olla septinkin mahdollisimman tyhjä.

Vielä oli yllättävän paljon porukkaan liikenteessä, ei nyt ihan ruuhkaksi asti mutta kuitenkin. Nauvon laiturit olivat jo melko täynnä klo 15 jälkeen kun saavuimme. Johtui varmaan osin siitä että yhden laiturin oli joku seura varannut itselleen.
Sen verran railakasta tuntui meno olevan jo iltapäivästä osalla porukkaa että oli ihan hyvä ajatus vain juoda päiväkahvit ja tyhjentää se septi. Paluumatkakin meni mukavasti sivumyötäisessä. Muutamat merikotkatkin tuli taivaalla nähtyä kun Seilin ohi menimme.

maanantai 14. syyskuuta 2015

Tuulisii, nää päivät on olleet tuulisii

Viikonloppuna oltiin taas reissussa. Nyt ei voi kyllä valittaa tuulen puutteesta. Koska oli ennusteena kaakonpuoleista tuulta, niin suuntasimme Näsbyhyn. Matkalla sinne oli suurin todennäköisyys päästä purjehtimaan mennen tullen.
Lauantai olikin niin hieno päivä, että Airistolla oli ihan ruuhkaa. Purjeveneitä, moottoriveneitä, tankkereita ja armeijan venekin nähtiin.
Lähdimme liikenteeseen isolla ja jennalla. Orhisaaren tietämillä tuulen suunta muuttui edulliseksi spinnulle ja senhän me sitten nostimme. Tällä kertaa myös moni muu oli päätynyt samaan ja näimmekin iloksemme monta värikästä purjetta.
Huomaa että syksy on tullut, nähtiin komea parvi joutsenia kerääntyneenä yhteen ja sitten ne tekivät vielä hienon ohilennon. Sitä en vain ehtinyt kuvaamaan kun piti pysyä pois tankkerin reitiltä.

Innamon paikkeilla menin natisemaan jotain siitä että on se kumma kun ennustetaan 5-9 m/s niin tulee vain se 5-6 m/s. Olisi pitänyt olla hiljaa vaan. Hetken oli vieläkin hiljaisempaa ja sitten voimistui. Välillä mentiin jo sellaisessa kryssikulmassa, että ihan hirvitti ja mulla alkoikin loppua taito ohjata. Vaihdettiin paikkoja ja hetken päästä brootsattiin. Mutta niin teki pari muutakin venettä, tuulenpuuska yllätti siis muitakin. Spinnu alas ja loppumatka vauhdilla taas isolla ja jennalla.
Näsbyssä oli mukavasti tilaa kun pääsimme perille. Sauna oli syksyaikataulussa vasta klo 19 jälkeen, joten teimme ruokaa ensin. Saunan jälkeen istuimme hetken ihailemassa kaunista iltaa, mutta itikat pakottivat veneen suojiin. Yö oli rauhallinen.
Sunnuntaina heräilimme rauhassa. Tuuliennuste oli sen verran muuttunut edellisestä päivästä, että olisikin 7-11 m/s kaakonpuoleista. Suunnittelimme että nostamme ison seuraksi sitten fokan. Alkumatkan kapeikot mentiin koneella ja sen jälkeen purjeet ylös. Iso ja fokka olivat oikea valinta, ei paljon tarvinnut kryssiä sai nauttia vauhdista vaan.
Finnlinesin onnistuimme jälleen kohtaamaan väylän kapeimmalla kohdalla, se vei meiltä tuulen hetkeksi. Muuten oli kyllä huippuvauhtinen päivä. Ja Airistolla oli veneitä kuin kesäsunnuntaina. Taisi olla tämän kauden vauhdikkaimmat purjehduspäivät tässä. Kohta pitää alkaa sitten suunnitella taas siirtoa talvitelakalle.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kotimatkalle Parattulan kautta

Sunnuntaina nukutti jostain syystä vähän pidempään kuin normaalisti, kumma homma. Aamupalan jälkeen alettiin kuitenkin tekemään lähtöä noin puoli kahdentoista aikaan. Piiu ja Riikka tulivat vielä laiturille vilkuttamaan ja toki saivat sitten irrottaa meidän köydet.

Purjeet oli nytkin laitettu valmiiksi vaikkei tuullutkaan ihan niin kovaa kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa saimme purjehtia lähes koko matkan myös Ströömillä, sen verran takamyötäisesta tuuli. Parattulaa ennen laskettiin purjeet ja nostettiin köli että pääsemme satamaan.
Vain muutama vene oli paikalla ja niistäkin osa vain lounastauolla. Vieraslaitureissa oli ilmeisesti veneitä myös vähän pidempiaikaisella kiinnityksellä kun niissä ei kuitenkaan ketään näkynyt. Parattulan olimme valinneet välietapiksi suojaisuuden ja saunan takia. Tällä kertaa saikin saunoa ihan yksikseen. Sellainen miinuspuoli saunalle on tällä kertaa annettava, että niitä ei oltu siivottu edellisen illan saunakerran jälkeen. Pasi kertoi että miesten puolella oli lauteilla peflettejä pitkin poikin. Vähän oli hälläväliä meininkiä näin loppusyksystä kun laiturilla oli myös pari tyhjää lasia jotka eivät häipyneet mihinkään meidän siellä olon aikana.
Jostain kumman syystä unille käytiin aikaisin, eikä edes kirjaa jaksanut lukea.

Maanantai aamuna heräsin ensimmäisen kerran varmaan kuuden maissa kurkien huutoon. Ulkona näytti niin sumuiselle että käänsin kylkeä. Nousimme kuitenkin jo varmaan kahdeksan maissa ja ennen puoli kymmentä oli septi tyhjennetty ja kotimatka alkanut.
Maanantai kotimatkasta sen verran, että oli kaunista ja aurinkoista. Ei tuullut mentiin siis koneella. Päivän aikana näkemämme veneet oli laskettavissa kahden käden sormilla, aika hiljaista siis.
Päivän lintubongaus oli harmaahaikara pariskunta (todennäkösesti) Rymättylän lähistöllä, mutta eihän siitä mitään kuvaa ehtinyt ottaa.

Kaikenkaikkiaan meillä oli oikein onnistunut pitkä viikonloppu.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Muinaistulet Isokarin majakalla lammaspaimenien kanssa

Lauantaiaamuna heräilimme ajoissa. Käytimme myös hyväksemme satamamaksuun kuuluneen aamusuihku mahdollisuuden. Aamupalan jälkeen teimme hyvät lähtövalmistelut. Laitoimme purjeet nostovalmiiksi, ettei niitä tarvitse sitten enää säätää kun pääsemme tyynestä satamasta kohti navakan länsituulen nostattamaa aallokkoa.
 Nostimme tosiaan ison jo satama-altaassa ja sitten siitä hissuttelimme ulos, Saimme myös fokan ylös ja toimivat purjeet olivatkin koko matkan. Saimme myös sopivan halssin kohti Isokaria, ettei tarvinnut edes kryssiä. Aallokko oli melkoinen, yli metrisiäkin aaltoja tuli välillä. Pasin mielestä ihan paras keli purjehtia, meikää välillä vähän hirvitti. Mutta matka sujui nopeasti ja Isokari blokkasi tuulen hyvin kun pääsimme edustalle joten purjeiden lasku sujui rauhallisesti.
Satamassa oli muutama purjevene meidän lisäksemme ja vähän tiedustelivat keliä ulkopuolella, kun olivat lähtöä siinä tekemässä. Me nautimme hieman välipalaa ja lähdimme sitten länsirannan kallioille, ne kun jäivät kesäkuun reissulla väliin. Matkalla huomasimme kesäkioskin olevan vielä auki, joten maksoimme satamamaksun siinä samalla. Kahvilassa sattui olemaan vielä sama opas, joka kesäkuussa piti meidän majakkakierroksen, joten piti sitten hetken aikaa siinä jututtaa kesän kulusta.

Länsirannan kalliot olivat kyllä mahtavat. Ja saimme aika hienoja tyrskykuvia, kun sattui tuulemaan suoraan lännestä.
Palauttuamme veneelle, meiltä jo kyseltiin, että koska tulemme vanhaan luotsitupaan kylään. Ennenkuin ehdimme sinne, tytöt pölähtivätkin veneeseen tekemään tupatarkastusta. Sovittiin, että kun ovat käyneet saunassa niin mennään sitten kyläilemään ja yhdessä katsomaan muinaistulet, kun Isokarin rantaan oli hieno kokko laitettu.
Grillasimme siinä ruokaa ja söimmekin rauhassa. Isolle laiturille tuli ensin Naantalin meripartiolaisten Tokka-Lotta vene ja sen jälkeen meidän laituriimme saaren mökkiläinen omalla veneellään. Hetken päästä alkoi tapahtua, kuulimme ensin kovaa säksätystä ja sitten lentää paikalle rajavartiolaitoksen helikopteri. Arvailimme siinä sitten että mitähän on sattunut. Minun arvaukseni osui lähimmäs, kun epäilin että näkemämme nuorisoporukan joku jäsenistä olisi vaikka tipahtanut kalliolta, No ei, mutta tykin päältä kuitenkin. Siinä kokoontui varmasti koko saaren asukkaat ja vieraatkin ihmettelemään helikopteria.
Me lähdimme sitten luotsituvalle päin moikkaamaan lammaspaimenia ja herkuttelimme vohveleilla. Välillä kävimme kuvaamassa kuutamoa ja katsomassa kun Tokka-Lotta nosti purjeet ja lähti yöpurjehdukselle, on varmasti ollut elämys kuutamossa ja muinastulien loisteessa. Kokko syttyi klo 22 ja sitä katsoimme pitkän tovin. Vastarannalla Katanpäässä oli ilotulitus, joka myös hieman näkyi, samoin Ukin suunnasta näkyi ilotulista.
Kun itikat alkoivat käydä liian seuralliksi rannalla, lähdimme takaisin luotsituvalle viettämään omia muinaistulia. Riikka vanhana partiolaisena teki meille nuotion ja siinä istuskelimme. Loppujen lopuksi tuli vietettyä tyttöjen kanssa aikaa aamuyön tunneille ennen kuin hiivimme Pasin kanssa veneeseen nukkumaan.

Sateessa kohti Katanpäätä

Elokuun viimeiseen viikonloppuun olimme Pasin kanssa säästäneet muutaman lomapäivän. Ihan vain että pääsemme vielä vähän pidemmälle purjehdukselle. Tämän idean sain keväällä kun selvisi, että muutama vanha opiskelukaveri on menossa Isokarin majakalle lammaspaimeniksi elo-syyskuun vaihteessa. Mikäs sen mukavampaa kun käydä kavereita majakkasaarella tervehtimässä.
 Jaoimme matkapäivät useampaan osaan eli perjantaina lähdimme aamusta matkaan Turusta kohti Katanpäätä. Valitsimme Katanpään ensimmäiseksi etapiksi siksi, että siellä voisimme tyhjentää septin, sinne ehtisimme hyvin perjantaipäivän aikana ja sitten lauantaina olisi vain hyvin lyhyt legi Isokarille. Ja saisimme myös ladattua akut, kun Isokarilla ei sähköä ole tarjolla.
Vettä siis satoi kun lähdimme koneella ajelemaan. Airistolla oli vastatuuli, joten konettelimme siitä yli ja jatkoimme Maisaaren suuntaan, vielä siitäkin eteenpäin aina Pyytille asti menimme koneella. Onneksi aurinko näyttäytyi ja päivästä tuli kaunis. Yhden hylkeenkin onnistuimme matkan aikana näkemään. Pyytin jälkeen sitten nostimme purjeet Krysimme kohti ströömiä ja sinne tullessamme laskimme taas purjeet, koska tuuli oli melko vastainen sielläkin.
Suurinpiiretin kahdeksan tuntia meillä taisi matkaan mennä. Ströömin jälkeen keikuimme hetken melkoisessa aallokossa, ennenkuin pääsimme Katanpään suojaiseen lahteen. Pysähdyimme septille ensin ja sen jälkeen ajoimme laituriin. Naapurinveneestä karhuherra oli heti köysiä vastaanottamassa.
Kävimme maksamassa satamamaksun kahvilaan ja ihmettelimme rantapuodin tarjontaa. Majakkahulluille oli tarjolla esim. käsinmaalattuja vanhoja kattotiiliä. Sitten vähän nälkä kurni vatsassa joten menimme grillaamaan makkaraa grillikatokseen.
 Illemmalla kävimme ihailemassa aallokkoa länsirannan louhikossa sekä seuraamassa auringonlaskua. Halusin myös nähdä miltä se majakan valo näyttää vastarannalta katsottuna. Myös hieno kuutamo oli auringonlaskun jälkeen. Seuraavana päivänä luin vielä facebookista, että kaverit olivat nähneet myös hienot revontulet yöllä, mutta me nukuimme jo silloin.