keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Purjehdustuulia ja luonnon ihmeellinen maailma

Maanantaina jatkoimme matkaamme kohti Katavakaria. Säätiedotus ennusti ukkospuuskia ja lähtiessä kuulimmekin kaukaa ukkosen jylyä, mutta loppujen lopuksi ukkosta ei koko matkan aikana meidän kohdalle tullut.
Kaikki lossit eivät ole keltaisia
Alkumatkasta menimme koneella, mutta sitten satuimme osumaan sopivaan tuleen ja nostimme ison sekä fokan. Niillä pääsimmekin pitkät pätkät. Tuuli muuttui myötäiseksi ja fokka vaihtui jennaan, tällä set upilla loppumatka. Tuuli oli myötäinen koko loppumatkan.
Katavakarissa laitoimme veneen ankkuriin saaren edustalle, kun laiturin luona ja rannassa on liian matalaa. Onneksi Karilla on kumppari, joten kulkeminen onnistui sillä hyvin. Uimista, saunomista ja grillausta tuli harjoitettua.
Tiistaina tehtiin muonavarastojen täydennysretki (minä, Pasi ja Kari) Ukiin busterin kyydillä. Merimetsojen valloittama Urpoinen ennen Ukia on hyvä merikotkien havaitsemispaikka, näimmekin kotkia kolme kappaletta, olivat lounaalla. Illemmalla Kari sai korjattua kumpparin perämoottorin, joten Sinikin pääsi kunnolla päristelelmään, eikä vain sähkömoottorilla hissunkissun ajelemaan.

Illalla koimme vielä luonnon ihmeellisen maailman, kun hervottoman suuri heinäsirkka halusi välttämättä liittyä meidän seuraan mökin terassille.
Keskiviikkona nostimme sitten ankkurin ja suuntasimme kohti Pakkahuoneen vierasvenesatamaa. Tuultakin oli reippaasti, laitoimme pelkän jennan jolla matkanteko sujui hyvin. Matkalla näimme taas saman merimetsosaaren kohdalla kaksi kotkaa lounasta hakemassa. Illalla yritti kovasti ukkostaakin, mutta eipä se kauaa jaksanut sadella.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kohti levätöntä merta

Kasnäsistä oli suunnitelmana siirtyä Helsingholmeniin. Sinne on niin lyhyt matka, että emme pitäneet kiirettä lähdön kanssa. Högsåran kohdalla nostimme purjeet ja tuultakin oli mukavasti. Sen verran paljon, että teimme pikapäätöksen jättää Helsingholmen väliin ja jatkaa matkaa tuulen mukaan, kohti Dalskäriä.
Ihan levätöntä ei ollut sielläkään, mutta paljon vähemmän levää kuitenkin. Uimme veneen perästä ja teinit ottivat fendarit pesuun ja kelluivat niiden kanssa laguunin toiselle rannalle asti.
Pääsimme vihdoin viimein grillaamaan ruokaa, eikä tarvinnut tuskitella veneen kuumuudessa, paitsi ne perunat. Dalskärin uusi grillipaikka on oikein mainio. Teimme myös loppulomaa eli ensi viikkoa koskevat suunnitelmat uusiksi ja päätimme lähteä Uudenkaupungin suuntaan, vaikkei sinne tällä lomalla pitänyt ehtiä. Mutta olemme kuulleet että siellä ei ole levää, joten se(kin) ratkaisi asian.
Sunnuntaiaamuna heräsimme kellon soittoon, suunnitelmana lähteä ajoissa kohti puolen matkan "krouvia" eli Iniötä. Matka sujui vaihtelevan hiljaisissa tuulissa. Ihan lopuksi kun tulimme perille Iniön  Norrbyn satamaan tuuli kyllä ihan riittävästi. Onneksi laiturilla oli avuliaita kanssapurjehtijoita, jotka näyttivät meille paikan valmiiksi.
Kävimme kaupassa ja sen jälkeen uudessa hienossa saunassa. Teineillä oli tiskivuoro, jonka jälkeen ruuanlaittovuoro olikin sataman kahvilan kokeilla, todella hyvät pekonihampurilaiset syötiin joka iikka. Viimeiset levälautat bongasimme Vandrockin tietämillä (nekin hyvin pieniä) ja sen jälkeen ei ole ollut levästä havaintoja.
Huomenna jatkamme kohti Katavakaria ja vietämme siis tulevan lomaviikon siellä suunnassa, ilman sen tarkempia suunnitelmia.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Utö - Kasnäs

Björköstä lähdimme suuntaamaan kohti Utötä. Päivä oli jälleen lämmin ja tuuleton. Koneajoa siis koko matka. Aivan loppumatkasta alkoi tuulla, mutta olimme jo niin lähellä, ettei enää huvittanut nostaa purjeita. Mitään mullistavaa  matkalla ei tapahtunut, paitsi että näimme ehkä hylkeen vähän ennen perille saapumista. Joku musta möykky meressä, joka ei ollut lintu.
Emme mahtuneet vierasvenesatamaan, mutta saimme paikan luotsiveneiden laiturista. Paikalla oli siis muutama muukin jälleen. Kaupassa käynti ja pieni tutustumisretki vierasvenesataman palveluihin. Meillä nimittäin alkoi olla pula vedestä ja pesullekin olisi ollut kiva päästä.
Utössä on kyltit puskille (Kaapeli ja Vesijohto)
Suihku olisi maksanut 10 euroa niiltä jotka eivät ole vierasvenesataman asiakkaita, ei kyllä selvinnyt edes kysymällä että oliko hinta per vene vai henkilö. Vettä kysyttäessä tuli vastaukseksi, että se on kallista ja maksaa, mutta emme saaneet siihenkään vastausta että mitä 16 litraa juomavettä olisi maksanut... Kaupaltakaan ei vettä saanut kuin pullosta / kanisterista eli ostamalla.

Illemmalla kiersimme vielä tutustumassa saaren nähtävyyksiin. Teimme myös päätöksen jatkaa matkaa sellaiseen kohteeseen josta saa varmasti vettä ja pääsee pesulle. Näin kohteeksi valikoitui Kasnäs.
Matka Utöstä Kasnäsiin on melko pitkä joten aamuksi laitoimme kellon soimaan ja jopa teinit jaksoivat nousta ajoissa ja olimme liikenteessä hyvissä ajoin kahdeksan jälkeen.

Nostimme purjeet heti ja koneen avittamana pääsimme muutaman tunnin ihan mukavasti eteenpäin. Sitten tuuli loppui jälleen kokonaan ja siirryimme taas jälleen kerran pelkkään koneajoon.
Kasnäsissä oli tilaa meidän saapuessamme ihan mukavasti, saimme paikan laiturin sisäpuolelta. Päädyimme ottamaan pelkän satamamaksun ilman kylpylää, kun ajattelimme että ainakaan saunassa ei ole ruuhkaa. Ei ollut ruuhkaa. No eipä kuulemma ollut miesten puolella löylyäkään sen puoleen. Kiuas ei toiminut kunnolla. Naisten puolen saunan löylyistä ei ole tietoa, kun Sinin kanssa kävimme vain suihkussa ja vilvoittelualueella.

Veneen vesitankin täyttökin oli oma pikku operaationsa. Meidän lähistöllä laiturissa oli 2 letkua, joista kumpikaan ei yltänyt veneelle asti. Ja veneen tankki oli siis aivan tyhjä. No Pasi meni sitten kysymään, että löytyykö jatkoa letkuun. Vastaukseksi tuli ensin, että siirtäkää venettä tankkauspaikalle... No ei todellakaan lähdetty siirtämään, kun juuri oli hyvä paikka saatu. No jostain löytyi letku ja saimme sitten vettä, emme tosin olleet ainoa vene, joka asiasta valitti.
Saunan jälkeen kävimme kaupassa täydentämässä ruokavarastoja. Ja koska emme (taaskaan) löytäneet grillipaikkaa, päädyimme ravintolaan syömään. Tai on täällä kaksikin grillipaikkaa, joista toinen ainakin oli lukossa ja missään ei kerrota, että ovatko paikat veneilijöiden käytössä. No ravintolaan meno ei ollut huono idea tällä kertaa, ruoka oli kaikkien mielestä todellä hyvää. Suosittelemme: Kasnäsin burgeria, Ribsejä ja sisäfilepihviä herkkusienikastikkeella ja perunatryffelipyreellä, eikä pizzakaan pahaa ollut. Palvelu oli nopeaa ja mukavaa.

Illalla jostain syystä kaikkia väsytti eli aikainen herätys vaati veronsa eikä jaksettu kovin myöhään valvoa.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Aspö-Nötö-Björkö

Lähtiessämme Brunskäristä teimme suunnitelman A ja B. A oli Aspö ja B Björkö. Matka Aspöseen oli lyhyt ja tuulta ei juurikaan joten koneajoksi meni. Satama näytti tupaten täydeltä mutta onnistuimme saamaan laiturin päästä "viimeisen paikan". Tulomme jälkeen meihin kiinnittyi vielä 2 venettä kylkeen ja yksi perään.
Saimme saunavuoron, joten tutustuimme saaristomeren toiseksi parhaaseen saunaan. Minä ja Sini kävimme uimassa ennen ukkosen tuloa. Saunan jälkeen pidimme hetken sadetta veneessä. Se tosin ei kestänyt kovinkaan kauaa.
Pasin kanssa tutustuimme saareen ja kävimme kävelemässä luontopolun. Hellettä piisasi ja yö oli tyyni.
Aamupalan jälkeen aloimme tehdä lähtöä. Ostin puodista meille mukaan sämpylää ja juuri savustettua siikaa.

Suuntasimme kohti Nötötä koska halusimme tankata ja käydä vähän kaupassa. Nötö oli melkoisen täysi, mutta laiturissa oli liikehdintää koko ajan, kun monella muullakin oli sama suunitelma eli kaupassa käynti. Söimme siinä sitten lounaan eli sen siian ja uusia perunoita. Tankkasimme ja lähdimme kohti Björkötä.
Nötön satama
Matkalla jopa tuuli niin, että saimme nostaa hetkeksi purjeet. Oli niin nössö tuuli kuitenkin että minä sain ajaa venettä.
Kun saavuimme Björköseen saimme huomata että sinne oli halunnut tulla moni muukin. Jouduimme jäämään melko kauas hyviltä reiteiltä, mutta kyllä siitä meidän kohdaltakin melko nopsaan järvelle pääsi. Ja mikä paikka. Vesi oli lämmintä ja kalliolla oli mukava löhötä ottamassa aurinkoa. Samantien päätimme että jäämme tänne vielä seuraavaksikin päiväksi.
Sisäjärven rantakallioita
Keskiviikko Björkössä valkeni kauniina ja lämpimänä. Olimme suunnitelleet kiertävämme luontopolun ja siitä sitten sen jälkeen uimaan. Luontopolku oli maisemiltaan mahtava ja säästä johtuen melkoisen hikinen kierrettävä. Sami toimi käärmebongarina ja näkikin niitä kaksi matkan varrella.
Björkön "satama"
Sisäjärvi korkeimmalta kalliolta kuvattuna
Uiminen maistui kierroksen jälkeen, sitten mentiinkin tekemään ruokaa veneeseen. Nuotiopaikka oli meistä kaukana, eikä siellä ollut puitakaan, joten grillausta ei voinut edes harkita.

Ruuan jälkeen menimme vielä Sinin kanssa uimaan järvelle ja ottamaan vähän aurinkoa. Sitä ei tosin sen enempää tässä ole tarvinnut matkan varrella ottaa, sen kun pistää bikinit päälle kun purjehditaan. Veneessä tarkenee merelläkin melko vähissä vaatteissa. Illalla Sami vielä koetti virvelillä kalaonneaan, mutta sai vain kokemusta. Meri oli Björkön laguunissa tyyni ja melko puhdas, että siinäkin olisi voinut uida, toisin kun tällä hetkellä muualla saaristomeressä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Purjehtien lomanviettoon saaristomerelle

Aloitimme 2 viikon lomapurjehduksen suuntaamalla Verkaniin. Valitsimme kaupallisen sataman siksi, että saisimme septitankin tyhjäksi ennen saaristomeren kansallispuistoon siirtymistä.
Lauantaina starttasimme matkaan. Jo Airistolla saimme huomata, että tuulta ei ole nimeksikään eli koneajoksi meni alkumatka. Orhisaaren tietämillä päätimme ottaa käyttöön Plan B:n eli käänsimme nokan kohti Nauvoa. Siinä sitten lilluimme levälautalla hiljakseen eteenpäin. Nauvossa oli lievästi sanoen täyttä, mutta saimme paikan laiturin päästä kun laitoimme ankkurin veteen. Sekään ei kyllä pitänyt, mutta onneksi satamaopas auttoi kumipaatillaan ja pysyimme yön mukavasti paikoillamme.
Loman aloituksen kunniaksi kävimme syömässä Strandbo hotellin ravintolassa. Burgeri oli valitettavasti loppu, joten Sinin oli tyytyminen kanaan, miehet söivät pihviä ja minun annos päivän kala oli siikaa, ja vissiin pöydän paras ruoka. Hinnat eivät olleet huippukorkeat, mutta eipä ruuan tasokaan päätä huimannut, paitsi se siika.
Illalla oli turvallinen olo kun satamassa oli ambulanssi, meripelastuksen vene sekä rajavartiolaitoksen partiovene. Sini ja Pasi kävivät tutustumassa meripelastuksen veneeseen ja ambulanssikuskeihin.
Yö oli kuuma ja levoton, jossain veneessä pidettiin "pikku" bileitä aamuyön tunneille asti.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Aamupalan sai nauttia kannella auringonpaisteessa. Teinien herättyä lähdimme jatkamaan matkaamme kohti ensimmäsitä luonnonsatamakohdetta eli Stora Hästötä.
Nostimme purjeet melko pian lähdön jälkeen, tuulta tosin ei ollut paljoa. Välillä tuuli loppui kokonaan ja jouduimme koneilemaan osan matkaa. Teinit ottivat aurinkoa ja kalastivat. Ennen Korppoon losseja Sini halusi kokeilla veneen perässä roikkumista vauhdissa (noin 3 solmua). Ja ilmeisen hauskaa oli.
Korpoströmin jälkeen meidät yllätti raikas kesäsade joka ei onneksi kestäyt kauan. Suuntasimme kohti Stora hästötä jälleen läpi levälautan, myös saaren rannassa oli pelkkää levää, pohjaan ei näkynyt ollenkaan, joten tulimme siihen tulokseen että tänne emme jää, koska kyseessä oli meille tuntematon ranta ja syvyyslukemat alkoivat madaltua liikaa, eikä pohjaa pystynyt levän vuoksi tähystämään.
Seuraavana taas plan B eli Brunskär. Pääsimme saaren laituriin juuri ennen ukkosmyrksyn puhkeamista. Paha vain, että ankkuri ei pitänykään ja hetkessä oli "tilanne" päällä. Keskellä ukkosmyrskyä kaamessa kaatosateessa sitten kolmesta purjeveneestä tulleiden apujoukkojen voimin saimme veneen laiturin päähän kylkikiinnitykseen turvallisesti. Kiitos kerran vielä näille merten ritareille, jotka myös kaatosateessa kastuen meitä auttoivat. Sen jälkeen kuivattelimme itseämme ja joimme kupit kuumaa. Ukkosrintaman hävittyä teimme ruokaa ja laittelimme kastuneita vaatteita ja pyyhkeitä kuivumaan.
Päivällisen jälkeen kävimme tutustumassa saaren merkittyyn kävelyreittiin, joka johti länsirannalle. Mukava oli kävellä itikoiden seurassa sateen raikastamassa illassa.

Pia

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Kerran vielä Dalskäriin

Viikonloppuna käytiin taas merellä, tällä kertaa matkassa oli minun lisäkseni Sini, Sami, Emil ja Teppo. Pia oli järjestänyt itselleen ja siskolleen muuta (muka tärkeämpää kuin purjehdus) ohjelmaa.

Lauantaiaamuna päästiin noin klo 10.30 liikkeelle, Sini ajoi veneen pois laiturista ja samalla hiukan harjoiteltiin veneellä peruuttamista kun peruuttamisessa on ollut pientä hapuilua. Mutta hienosti se peruuttaminen poijujen väliin meni.
Airstolla nostettiin iso ja jenna. Teppo ohjasi suurimman osan matkasta ja minä säädin purjeita ja Sami toimi keulamiehenä. Mentiin kryssimällä Nauvon losseille ja siellä laskettiin purjeet kun tuuli vain pysyi vastaisena ja teinit alkoi jo osoittamaan hyytymisen merkkejä. Suuntana meillä oli siis Dalskär, koska Emil ei siellä ollut käynyt ja halusi myös nähdä saaren.
Ankkuroituminen meni jo ihan rutiinilla vaikka, ihme kyllä, kukaan ei tullut vastaanottamaan keulaköysiä. Sini oli keulaköysityttö ja Sami ankkuripoika, itse hoidin ohjaamisen.

Saareen oli tullut uusi asiallisen näköinen "Metsähallitus" merkkinen grilli / puun poltto paikka, siinä paistettiin pihvit ja kasvikset ja nautittiin sen äärellä ruoka. Ruuan jälkeen teinit kävi uimassa veneen perästä ja totesivat että vesi on vielä liian kylmää (n. 16°C) lähteä sukeltamaan vedenalaiseen patsaspuistoon.
Illalla pelattiin korttia ja Blokusta ja käytiin välilllä iltakävelyllä pohjoisen puoleisella rannalla.

Aamuyöllä neljän aikaan tuuli kääntyi itään ja nostimet kolisi mastoon niin ärsyttävästi että oli pakko käydä siirtämässä ne kiinni mantookivaijeriin, hetken aikaa perästä kuului loiskahtelua mutta se muuttui jossain vaiheessa vain venettä keinuttavksi aalloiksi. Kaikesta huolimatta tuli nukuttua aika hyvin.
Aamupalan jälkeen hetki veneen siivousta ja järjestelyä, sillä aikaa Sami, Teppo ja Emil kävivät vielä kuvaamassa saarella. Laitoin keulaan springinarun niin oli helppo lähteä vaikka edelleen tuuli idästä ja se työnsi venettä sivusta. Sami otti keulaköyden, Sini ohjasi venettä ja minä nostin ankkurin. Heti kun keulaköydet oli järjestelty ynnä muut valmistelut oli tehty nostettiin purjeet, taas iso ja jenna. Sini ajoi lähes koko matkan ja minä säädin purjeita, muut keskittyivät lähinnä polttamaan nahkaansa. Oli hienot tuuliolosuhteet, päästiin yhdellä halssilla koko matka ja varsin reipasta vauhtia. Laiturointi meni loistavasti, ei valittamista miehistöstä.
Ihan mukava reissu, launtaina matkalla oli viileää mutta saaressa oli lämmintä ja sunnuntaina oli koko matka tosi lämmin.