torstai 19. heinäkuuta 2018

Helteinen Örö ja karhujen "valtaama" Kärdla

Glennarsista suuntasimme Öröseen. Kolmisen tuntia koneella helteessä, eipä juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa siitä matkasta. Örössä oli porukkaa riittämiin, mahduttiin kuitenkin sekaan. Satamamaksun maksamisen jälkeen siirryttiin tiskipaikalle joka onneksi oli vielä varjossa. Sen jälkeen maistuikin lounas. No maistui ja maistui... Jos on kova nälkä emme suosittelen rannan bistroa. Annokset ovat kovin pieniä, niillä ei nälkä lähde. Sinänsä ihan ok ruokaa, paitsi päivän kala-annoksen "uuniperuna". En tiedä mikä oli visio, mutta kaksi uunissa korpuksi kuivatettua uutta perunaa ei oikein vastannut mielestäni uuniperunaa. Olivat vielä niin kuivia ettei niitä voinut syödä. Siika oli hyvin paistettu sen söin, perunat palautin keittiöön ja saimme sitten jäätelöt korvaukseksi.
Illemmalla saunoimme, uimaan ei päässyt koska sinilevää oli riittämiin myös saunarannassa. Saunan terassilla oli mukavaa, se oli varjossa ja siihen kävi tuuli, enimmäkseen ihmiset viettivätkin aikaansa siinä saunan sijaan. Saunan jälkeen virittelimme lakanoista suojan sitloodaan että pystyi istumaan ulkona, auringonpaahde oli polttava. Sen verran oli helteinen keli, ettei tullut edes mieleen lähteä mitään kierrosta saarella tekemään.
Tiistaina aamusella heräsimme kohtuullisen ajoissa, koska matkaa Kärdlaan olisi edessä sellainen rapiat 8 tuntia. Pasi oli katsonut kartasta oikoreittiä Örön itäpuolelta, reitti on osittain armeijan merkitsemä, mutta aivan selkeä luonnonreitti kartassa, syvää oli. Siitä olikin sitten helppo vetää suora viiva lahden yli kohti Kärdlaa ja eikun menoksi. Lähdes koko päivän pääsimme purjeilla oikein hyvää vauhtia. Viron puolella tuuli vain yltyi ja aallot ovat siellä teräviä, viimeinen konettelupätkä satamaan oli melkoisen pomppuista kyytiä.
Kärdlassa oli todella täyttä, myöhemmin meille selvisi, että merikarhuilla oli tulossa kesäjuhlat siellä, joten paikka oli täyttymässä heidän veneistään. Saimme kuitenkin kylkipaikan ja ilmoituksen, että kylkeen saattaa tulla sitten veneitä. Tullessa satamaan Pasi huomasi plotterista seuramme veneen Winnie The Poohin AISin, joten satamamaksun maksettuamme päätimme mennä tervehtimään. Harry ja Riitta eivät olleet veneessään, mutta kaukaa ei tarvnnut etsiä, huomasimme heidät lähistöllä Cest la Viessa istumassa. Tässä veneessä minä kävin pari vuotta sitten lady sail koulutuksessa, joten menimme moikkaamaan ja saimme sitten Raikulta ja Pekalta kutsun tulla nauttimaan virvokkeita veneeseen. Siinä  meni mukavasti turistessa jokunen tovi, sitten oli pakko lähteä etsimään ruokapaikkaa.

Poikkesimme vielä veneellä ja siinä ohimennessään eräs mies kysäisi että onko veneemme Guyline? Tähän vastasimme myöntävästi ja hän kertoili, että on joskus purjehtinut vastaavaa, mutta meidän veneemme näyttää hyvin pideltyltä. No ei siinä sen enempää tarinoitu, lähdimme kävelemään kohti Rannapaargu ravintolaa, jonka ruokalista netissä näytti hyvältä ja joka oli noin 300 metrin päässä satamasta. No kuinka ollakkaan kun pääsimme ravintolaan niin sama heppu joka meilta satamassa jo veneestä kyseli oli vaimonsa kanssa siellä  myös. Niin sitten päädyimme Esan ja Saran kanssa samaan pöytään syömään ja puhumaan veneilystä. Rannapaargua voimme suositella ruuan suhteen, todella hyvää ankanrintaa ja ihan naurettavan edullisesti.

Ruuan päälle vielä sauna ja uni maittoi, sen verran satamassa tuuli, ettei tullut mieleenkään istuksia sitloodassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti