Purjehtien lomanviettoon saaristomerelle

Aloitimme 2 viikon lomapurjehduksen suuntaamalla Verkaniin. Valitsimme kaupallisen sataman siksi, että saisimme septitankin tyhjäksi ennen saaristomeren kansallispuistoon siirtymistä.

Lauantaina starttasimme matkaan. Jo Airistolla saimme huomata, että tuulta ei ole nimeksikään eli koneajoksi meni alkumatka. Orhisaaren tietämillä päätimme ottaa käyttöön Plan B:n eli käänsimme nokan kohti Nauvoa. Siinä sitten lilluimme levälautalla hiljakseen eteenpäin. Nauvossa oli lievästi sanoen täyttä, mutta saimme paikan laiturin päästä kun laitoimme ankkurin veteen. Sekään ei kyllä pitänyt, mutta onneksi satamaopas auttoi kumipaatillaan ja pysyimme yön mukavasti paikoillamme.

Loman aloituksen kunniaksi kävimme syömässä Strandbo hotellin ravintolassa. Burgeri oli valitettavasti loppu, joten Sinin oli tyytyminen kanaan, miehet söivät pihviä ja minun annos päivän kala oli siikaa, ja vissiin pöydän paras ruoka. Hinnat eivät olleet huippukorkeat, mutta eipä ruuan tasokaan päätä huimannut, paitsi se siika.

Illalla oli turvallinen olo kun satamassa oli ambulanssi, meripelastuksen vene sekä rajavartiolaitoksen partiovene. Sini ja Pasi kävivät tutustumassa meripelastuksen veneeseen ja ambulanssikuskeihin.

Yö oli kuuma ja levoton, jossain veneessä pidettiin "pikku" bileitä aamuyön tunneille asti.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Aamupalan sai nauttia kannella auringonpaisteessa. Teinien herättyä lähdimme jatkamaan matkaamme kohti ensimmäsitä luonnonsatamakohdetta eli Stora Hästötä.

Nostimme purjeet melko pian lähdön jälkeen, tuulta tosin ei ollut paljoa. Välillä tuuli loppui kokonaan ja jouduimme koneilemaan osan matkaa. Teinit ottivat aurinkoa ja kalastivat. Ennen Korppoon losseja Sini halusi kokeilla veneen perässä roikkumista vauhdissa (noin 3 solmua). Ja ilmeisen hauskaa oli.

Korpoströmin jälkeen meidät yllätti raikas kesäsade joka ei onneksi kestäyt kauan. Suuntasimme kohti Stora hästötä jälleen läpi levälautan, myös saaren rannassa oli pelkkää levää, pohjaan ei näkynyt ollenkaan, joten tulimme siihen tulokseen että tänne emme jää, koska kyseessä oli meille tuntematon ranta ja syvyyslukemat alkoivat madaltua liikaa, eikä pohjaa pystynyt levän vuoksi tähystämään.

Seuraavana taas plan B eli Brunskär. Pääsimme saaren laituriin juuri ennen ukkosmyrksyn puhkeamista. Paha vain, että ankkuri ei pitänykään ja hetkessä oli "tilanne" päällä. Keskellä ukkosmyrskyä kaamessa kaatosateessa sitten kolmesta purjeveneestä tulleiden apujoukkojen voimin saimme veneen laiturin päähän kylkikiinnitykseen turvallisesti. Kiitos kerran vielä näille merten ritareille, jotka myös kaatosateessa kastuen meitä auttoivat. Sen jälkeen kuivattelimme itseämme ja joimme kupit kuumaa. Ukkosrintaman hävittyä teimme ruokaa ja laittelimme kastuneita vaatteita ja pyyhkeitä kuivumaan.

Päivällisen jälkeen kävimme tutustumassa saaren merkittyyn kävelyreittiin, joka johti länsirannalle. Mukava oli kävellä itikoiden seurassa sateen raikastamassa illassa.

Pia

Kerran vielä Dalskäriin

Viikonloppuna käytiin taas merellä, tällä kertaa matkassa oli minun lisäkseni Sini, Sami, Emil ja Teppo. Pia oli järjestänyt itselleen ja siskolleen muuta (muka tärkeämpää kuin purjehdus) ohjelmaa.

Lauantaiaamuna päästiin noin klo 10.30 liikkeelle, Sini ajoi veneen pois laiturista ja samalla hiukan harjoiteltiin veneellä peruuttamista kun peruuttamisessa on ollut pientä hapuilua. Mutta hienosti se peruuttaminen poijujen väliin meni.

Airstolla nostettiin iso ja jenna. Teppo ohjasi suurimman osan matkasta ja minä säädin purjeita ja Sami toimi keulamiehenä. Mentiin kryssimällä Nauvon losseille ja siellä laskettiin purjeet kun tuuli vain pysyi vastaisena ja teinit alkoi jo osoittamaan hyytymisen merkkejä. Suuntana meillä oli siis Dalskär, koska Emil ei siellä ollut käynyt ja halusi myös nähdä saaren.

Ankkuroituminen meni jo ihan rutiinilla vaikka, ihme kyllä, kukaan ei tullut vastaanottamaan keulaköysiä. Sini oli keulaköysityttö ja Sami ankkuripoika, itse hoidin ohjaamisen.

Saareen oli tullut uusi asiallisen näköinen "Metsähallitus" merkkinen grilli / puun poltto paikka, siinä paistettiin pihvit ja kasvikset ja nautittiin sen äärellä ruoka. Ruuan jälkeen teinit kävi uimassa veneen perästä ja totesivat että vesi on vielä liian kylmää (n. 16°C) lähteä sukeltamaan vedenalaiseen patsaspuistoon.

Illalla pelattiin korttia ja Blokusta ja käytiin välilllä iltakävelyllä pohjoisen puoleisella rannalla.

Aamuyöllä neljän aikaan tuuli kääntyi itään ja nostimet kolisi mastoon niin ärsyttävästi että oli pakko käydä siirtämässä ne kiinni mantookivaijeriin, hetken aikaa perästä kuului loiskahtelua mutta se muuttui jossain vaiheessa vain venettä keinuttavksi aalloiksi. Kaikesta huolimatta tuli nukuttua aika hyvin.

Aamupalan jälkeen hetki veneen siivousta ja järjestelyä, sillä aikaa Sami, Teppo ja Emil kävivät vielä kuvaamassa saarella. Laitoin keulaan springinarun niin oli helppo lähteä vaikka edelleen tuuli idästä ja se työnsi venettä sivusta. Sami otti keulaköyden, Sini ohjasi venettä ja minä nostin ankkurin. Heti kun keulaköydet oli järjestelty ynnä muut valmistelut oli tehty nostettiin purjeet, taas iso ja jenna. Sini ajoi lähes koko matkan ja minä säädin purjeita, muut keskittyivät lähinnä polttamaan nahkaansa. Oli hienot tuuliolosuhteet, päästiin yhdellä halssilla koko matka ja varsin reipasta vauhtia. Laiturointi meni loistavasti, ei valittamista miehistöstä.

Ihan mukava reissu, launtaina matkalla oli viileää mutta saaressa oli lämmintä ja sunnuntaina oli koko matka tosi lämmin. 

Viikonlopun viettoa vaihtelevassa säässä

No juhannushan se oli ja meni. Amélie pysyi kotisatamassa kun me muut kävimme Ukin lähistöllä saaristossa nauttimassa kylmästä juhannuksesta.

Viime viikonloppuna lähdimme taas sitten yön yli reissulle. Näköjään tuuliennusteisiin ei ole luottamista, vaan on katsottava merellä että mistä sitä tuulee ja kuinka lujaa. Lähtö laiturista sujui teinien yhteistyönä, Sami otti keulaköydet ja Sini ajoi veneen pois laiturista.

Suuntasimme Verkaniin, kun sinne suuntaan näytti että olisi vähiten vastaista, ehkä. Alkumatkan menimme koneella vastaiseen ja sitten kun pääsimme sivutuuleen nostimme ison ja jennan, joilla matka joutui mukavasti. Vähän välillä tuuli laantui ja kääntyili vastaiseen että kerran jouduimme koneella auttamaan matkan jatkumista. Mukavan aurinkoinenkin päivä oli.

Verkanissa oli porukkaa ja lisää tuli illan mittaan. Ruuan teimme veneellä ja toki saunassakin käytiin. Ravintolan puolella kävimme juomassa yhdet. Sini tosin halusi limun tilalle jäätelöannoksen. Illemmalla pelasimme vielä korttia yhdessä.

Sunnuntaiaamuna heräilimme sateen ropinaan. Verkanissa olisi saanut aamupalaakin 10 e / nuppi, mutta minä olin päättänyt että syödään oma brunssi kun teinit nukkuu yleensä pitkään niin jaksetaan sitten lähteä vatsat täynnä kohti Turkua.

Siinä sitten brunssia nauttiessa sadekin laantui. Keli ei kyllä  pahemmin hellinyt. Mutta purjeet nostettiin kuitenkin ja kovien puuskien vuoksi eteen myrskyfokka ja isokin toiseen reiviin. Matka sujuin muuten mukavasti mutta teinit päättivät vetää herneitä nenään vuorotellen ja siirtyä harrastamaan mökötystä / nukkumista  / pelaamista sisätiloihin.

Tuuli oli jälleen vastainen  ja kryssittiin etiäpäin. Välillä harrastettiin sitten ihan koneajoakin kun oli niin kapea väylä että olisi saanut olla jatkuvasti kääntämässä. Airiston eteläpäässä pystyi taas nostamaan purjeet ja päästiinkin yhdellä halssilla aina Rajakarille asti. Siinä sitten purjeet alas ja köli ylös ja loppumatkaksi mulle sisähommia, vähän siivousta ja tavaroiden järjestelyä.

Mulle tuleekin tässä parin viikon tauko, kun on muita menoja viikonloppuna. Pasi on ehkä tulevana viikonloppuna lähdössä jollain kokoonpanolla jonnekin. Seuraava viikonloppu meneekin reissuissa kokonaan, mutta sitten alkaa se kauan odotettu kesäloma ja saaristomeren kansallispuisto kutsuu.

Pohjoisesta tuulee... taas

Perjantaina oli pakko tilipäivän kunniaksi vähän täytellä kotona tyhjentyneitä kaappeja ja tuultakin oli luvattu vähän liikaa meidän makuun, joten ei sinänsä harmittanut lähdön siirtyminen lauantaille.

Aika synkeää ja sateisen näköistä oli kun pääsimme matkaan. Eipä juuri muita näkynyt. Tuuli oli myötäinen ja aallokkoakin riittävästi. Sami halusi ajaa venettä, oli sen mielestä kuulemma just siisti keli. No se sopi mulle ei tarttenut jännittää ruorissa. Myötäaallokossa hätyyteltiin taas nopeusennätyksiä ja 9 solmuakin tuli bongattua, purjeena kakkosreiviin reivattu iso.

Kun käännyimme Airistolta pois tuuli laantui ja reivit sai poistaa, nostimme lisäksi fokan, tosin tuuli hiipui niin, että jennankin olisi voinut laittaa. Ajattelimme ensin jäädä Rumarstrandiin, mutta paikka ei näyttänyt houkuttelevalta, joten jatkoimme Korpoströmiin. Emmekä katuneet valintaa. Sitä hieman ihmettelimme, että miksi väylä on merkattu 2,4 metrin väyläksi kun syvyys oli koko ajan yli 5 m. Ihan turhaan siis nostimme kölin.

Korpoströmissä sitten haimme paikkaa laiturista suojan puolelta keula tuuleen ja ensin näytti että ei ole tilaa. Huomasimme kuitenkin sopivan raon ja huikkailimme veneiden kippareille että mahtuuko väliin ja tilaa tuli mukavasti.

Ilta oli kylmä mutta aurinkoinen, kävimme saunassa ja ruuan teimme sitten veneellä kun grillipaikkaa ei ollut.

Sunnuntaiaamuna teinit eivät olisi millään jaksaneet nousta ja kello oli lähemmäs puoli päivä ennenkuin pääsimme starttaamaan kohti Turkua. Alkumatka sujui koneella jurnutellen kun tuulta ei oikein ollut. Matkalla Airistolle teimme hieman "vikaliikkeen" reittivalinnassa kun lähdimme Vandrockin eteläpuolelle. Jos olisimme kiertäneet sen pohjoispuolelta olisimme saaneet spinnutella kuten ne kymmenet veneet jotka bongasimme Omenaisten aukolla. Olivat vissiin kisaamassa kun kaikki suuntasivat peräkanaa samaa reittiä eteenpäin.

Loppumatka mentiin ison ja jennan voimalla, kun Airistolle kääntyessä tuuli sopivasti sivusta vauhtikin kohosi mukavasti yli 7 solmuun. Sinin ohjatessa mentiin Rajakarille asti ja jätettiin siinä sivussa 43 jalkainen Dehlerkin jälkeemme (tosin menivät vain reivatulla isolla).

Rantautuminen meni tuulen vuoksi vähän pieleen mutta laituriin päästiin. Navakka länsituuli painoi keulan pois laiturista ja kesti hetken ennenkuin älyttiin hyödyntää apuköyttä veneen suoristamisessa.

Tuuli - purjehtijan paras kaveri

Viikonlopun viettoon lähdettin poikkeuksellisesti jo perjantaina, teinien toiveesta. Halusivat kuulemma nukkua lauantaina aamulla pitään. No ei siinä mitään, Pasi otti aamulla töihin mennessään autoon kaiken mikä säilyi lämpimässä ja minä hain teinit ja ruuat kotoa oman työpäivän jälkeen ja kohti Turkua.

Suhteellisen nopeasti saatiin itsemme ja vene lähtökuntoon ja eikun Airistolle. Tuulta olikin mukavasti ja nostimme purjeet heti. Pääsimme Samin kipparoimana yhdellä halssilla lähelle Seiliä, jonka jälkeen piti laskea purjeet ja mennä loppumatka koneella. Suuntasimme siis Nauvoon.

Nauvossa ei vielä meidän saapuessa ollut kovinkaan täyttä mutta illan mittaan alkoivat laiturit täyttyä. Kävimme saunassa ja nautimme iltapalaa veneessä sekä pelasimme korttia.

Lauantai aamuna heräsimme sitten sateeseen. Kiirettä lähteä ei ollut, kun olimme menossa Dalskäriin, joten teinitkin saivat kauneusunensa. "Aamupalaksi" söimme lämmintä savulohta. Pikkuhiljaa alkoi päivä kirkastumaan, joten lähdimme jatkamaan matkaa.

Tällä kertaa nostimme purjeet jo hyvissä ajoin ennen Nauvon losseja. Sini toimi kapteenina ja kryssillä mentiin koko matka Dalskäriin asti. Pasi valitteli jo loppumatkasta että alkaa väsyä jennan veivaamiseen, sen verran paljon jouduimme kryssimään.

Dalskärissä oli muutama vene meidän sinne saapuessa, eipä tarvinnut tälläkään kertaa kenenkään hypellä kalliolle kun köysi tultiin vastaanottamaan. Kävimme katsomassa etelärantaa, kun sinne on tullut vedenalainen patsaspuisto, mutta kovan tuulen vuoksi kenelläkään ei ollut hinkua mennä sukeltelemaan. Hetkessä nousi myös tiheä sumu ja ilma viileni monta astetta. Kauaa se ei kestänyt ja myöhemmin illalla istuimme grillin äärellä syömässä ja nauttimassa auringonpaisteesta. Teinit innostuivat kahlaamaan rannalla ja heittelemään leipäkiviä. Illalla pelattiin taas vähän korttia.

Patsaiden tekijöiden kasvovalokset betonista

Kolmas kasvovalos

Sumu lähestyy

Sunnuntainakaan ei pidetty kiirettä lähdöllä, vaan nukuttiin pitkään ja valmisteltiin matkaeväät. Naapuriveneen kippari ojenteli köydet joten kenekään ei tarvinnut niitäkään kalliolta hakea.

Alkumatkasta tuuli oli olematonta mutta myötäistä ja menimme koneella jonkin aikaa. Matkalla näimme turkulaisten meripartiolaisten veneen harjoittelemassa mereen pudonneen pelastamista. Pensarin lähistöllä nostimme ison ja jennan, matka jatkui leppoisasti lilluen.

Meripartiolaiset harjoittelemassa

Pensarin jälkeen bongasimme Kaminamin, joka pyyhälsi jumalattoman ison genaakkerin avulla koko letkasta veneitä ohi. Sen innostamana päätimme nostaa spinnun nopeuttamaan omaa matkantekoa. Eikä ollut huono veto laisinkaan. Minä sain vuorostani ohjata, kun Pasi nosti spinnun teinien avustamana. Jo alkoi tulla vauhtia meidänkin matkantekoon. Ohitimme monta venettä matkalla ja vauhtia oli Airistolla parhaimmillaan 7 solmua, kun tuulta oli jonkin aikaa yli 7 m/s. Spinnun lasku sujuin mallikkaasti, ison kanssa oli ongelmia, kun mulle kävi moka enkä venettä kääntäessä huomannut yhtä pientä purjevenettä joka oli jäädä alle, mutta onneksi ehdin kääntämään veneen Pasin roikkuessa puomissa kiinni.

Kaminami kiitää ohi

Loppumatkan ajo sujuin rauhallisesti ja rantautuminenkin onnistui hyvin huolimatta kohtuullisen kovasta myötätuulesta satamassa.

Viikonloppuun mahtui vaihtelevia tuulia ja erilaisia purjehduspäiviä. Kaikin puolin onnistunut reissu siis.