tiistai 31. heinäkuuta 2012

Tiistain tiukka legi

Just tänään aattelin, että muutentaan tää blogin nimi Amélien seikkailut saaristomerellä- nimiseksi...

Aamulla pääsimme hyvissä ajoin (Rahkilan lasten aikaa) lähtemään Bomarsundista liikkeelle. Suuntana tänään Kumlingen remmarhamn.

Myötäaallokko on syvältä


Tuulet olivat melkoisen vaihtelevat ja kovenivat koko matkan ajan n 7 m/s jopa 12 m/s. Myötäaallokossa jälleen mentiin ja vauhtiakin piisasi.  Myötäaallokko kääntelee koko ajan venettä ja ohjaamisessa saa olla tarkkana ettei vene kiepsahda 180 astetta ympäri. Kapteeni on sitä mieltä että oli ehkä tämän reissun raskain pätkä vaikka nopeasti päästiinkin kohteesta toiseen. Ei muuten ole kertaakaan osunut sadetta meidän kohdalle tällä reissulla ja nyt kun näin kirjoitan niin varmasti huomenna sataa...

No vauhdistakin johtuen olimme remmarhamnissa hyvissä ajoin, poijuun kiinnittyminen ei ihan mennyt putkeen, kun oli kova sivutuuli ja pieni poijun lenkki. Otettiin toinen poiju lähempää laituria, vikatikki.


Poijukiinnitys eller hur or not?

Käytiin maksamassa satamamaksu ja lähdettiin sitten veneelle laittelemaan purjeita kasaan. Tuuli oli noussut n 11 m/s, ja suoraan satamaan. Otettiin fokka laiturille (Sini, Pasi ja minä) ja alettiin laskostamaan. Juuri kun oli saatu koko fokka laskostettu, Sini alkaa kiljua, että veneen perä on irti, Pasi lähti samantien katsomaan, että onko poijuhaka mennyt rikki ja minä jäin makaamaan fokan päälle, ettei se vaan karkaa mihinkään. Sääli ettei siitä ole kuvaa, oli varmaan huvittavan näköistä. Tuuli painoi veneen kohti laituria kovaa kyytiä mutta Pasi ja Sini saivat sen jarrutettua, niin ettei mitään mennyt rikki. Äkkiä sitten vaan fendareita lisää kylkeen ja naapuriveneen saksalaisetkin tulivat avuksi. Siinä sitten selvisi, että poijuhaka oli ehjä mutta koko poiju irtosi pohjavaijeristaan. Ei ollut kuitenkaan vissiin mikään yllätys henkilökunnalle, kun kylkikiinnitys oli ihan ok tämän jälkeen. Eipä tätä venettä kyllä tällä tuulella tästä helposti olisi poijuun enää saanutkaan.

viaton poiju, ei siis se joka meni rikki


Tämän päivän koettelemusten jälkeen suihku oli ehkä maailman paras, vaikka vesi vähän raudalta ja suolalta maistuikin. Huomenna kohti Houtskaria tai Houtsalaa tai jopa Pähkinäistä, Turkuun on vähän liian pitkä matka kerralla mennä.

Maanantaiaamuna sumua ja sadetta



Mutta palatkaamme hetkeksi sunnuntai-iltaan. Istuttiin Pasin kanssa veneen sitloodassa ja ihasteltiin pläkää vedenpintaa, odotettiin ukkosta. Kyllähän se sieltä tuli, paitsi että ensin tulivat puolalaiset hirveetä kyytiä sitä ukkosta pakoon. Ymmärsivät onneksi englantia ja melkein kaikkia ohjeita ja pääsivät parkkiin meidän viereen. Valvoivat kyllä vielä myöhempään kuin me. Ukkonen ja tuuli olivat rauhallisemmat kuin edellisyönä, joten nukkua saimme kyllä hyvin.
taivas kuvattuna veden pinnasta
melko tuuleton sää
löydätko meduusan kuvasta? Klikkaa suuremmaksi

Kilpaa viikkarin kanssa

Aamu valkeni tihkusateisena ja usvaisena, pääsimme kuintenkin matkaan ennen Willikukkaa, jolla oli sama suunta kuin meillä eli Bomarsund. Satuimme isolle väylälle sitten samaan aikaan Vikingin Amorellan kanssa, ei ollut meillä siinä "kisassa" mitään jakoa, kun se paahtoi 19 solmua meidän ohi. Alkumatka mentiin koneella ja loppumatka purjeilla. Vauhtiruokana oli espanjalainen possupata.
Sieltä se tulee

ja ohi menee

vain perä näkyy enää.

Matkalla oli jos jonkinlaista tuulta ja aaltoa, ärsyttävimmät aallot olivat myötätuulessa, mutta saatiinpa viritettyä fokastakin virsari (puolivirsari :) )

fokkavirsari

Bomarsundin linnan rauniot

Bomarsundissa olimmekin sitten hyvissä ajoin. Saatiin vene "pienen" ruotsalaisen moottoripaatin viereen. Pasi ei oikein ymmärtänyt mitä ruotsalainen kapteeni kovasti jutteli ja tokaisi suomeksi, että kiva kun vielä jotain ymmärtäisi, niin eiköhän sen veneen kapteenska osannutkin suomea ja vastasi että kyllä täällä suomeakin osataan. No saatiin vene nätisti kiinni ja eikun purjesulkeisia pitämään ja ruuan laittoa. Sami halusi välttämättä leikkiä Jack Sparrowta, mutta ei jaksanut kauaa.



Odoteltiin siinä, että tulisivat keräämään satamamaksua, kun ilmoitustaululla luki, että niitä tullaan hakemaan klo 19-21.  Käytiin Pasin kanssa siinä odotellessa uimassa, lapset eivät jostain syystä halunneetkaan.



Lähdin sitten lasten kanssa kiskalle, kun niille iski karkinhimo, eikä jaksettu enää odottaa koska joku tulee maksua perimään, sinne samaan paikkaa sai myös sen satamamaksun maksaa. Ostettiin sitten parit kortitkin ja todettiin, että ne linnanrauniothan on siinä joten lähdettiin sitten hakemaan Pasi veneeltä mukaan, sillä niitä raunioitahan oltiin tultu katsomaan.





Satamasta tai laiturista pitää sen verran sanoa, että vaikka palvelua ei juurikaan ole, niin kaunis ja rauhallinen paikka on. Ja suosittu, yksi purjevene joutui kääntymään pois, kun ei mahtunut laituriin.

salamatkustaja Sottungasta Bomarsundiin

Bomarsundin jylhät kalliot

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Kihdin selkää taittamaan

Aamupalalla Verkanissa, odotellaan että keulagasti "heräilee" ;) Lähdetään nyt kohti Ahvenanmaata, onneksi sääennuste lupaa hyvää tällekin päivälle. Pilvipoutaa tiedossa.

Keskiyön valoshow


Viime yö meni muuten mukavasti, mutta heräsin puolen yön aikaan ihmettelemään outoja valoja metsän takana. Mahtavaa salamointia näkyi, mutta mitään ei kuulunut. Kyllä se ukkonen hetken päästä pyyhkäisi meidänkin yli, vettä tuli kaatamalla ja hirveä tuuli, mutta ihan päällä se ei ollut kun jyrinää kuulin vain kerran, salamoiden välkettä sai seurata pidempäänkin. (Tämä alku siis kirjoitettu aamulla ennen lähtöä).

Tartu spinnu tuuleen tartu


Harmaa kaveri ja heikkoa tuulta

Koska satamassa ei tuullut ja päästiin hyvin pois laiturista, niin päätettiin mennä vielä tyhjentämään septi, ensimmäistä kertaa ikinä oli palvelu laiturilla septin tyhjennyksessä, joten nopeaa toimintaa tällä kertaa. Lähdettiin samaa reittiä väylälle kun tullessa. Ihan yhtäkkiä bongasin hylkeen veneen vieressä, Sami ehti näkemään siitä sitten selän kun se jo sukelsi. Väylälle päästyä seurattiin pitkän matkaa koneella kun ruotsalaiset kryssivät edessä, päästiin niistä sitten ohi ja nostettiin omat purjeet. Jungfruskärin kohdalle tehtiin sitten eri reittivalinta kuin ruotsalaiset ja ne pirut pääsivät sitten kihdin selälle ennen meitä ja menivät menojaan.

Usvainen ilma

Ruotsalaiset kryssii

Jatkettiin rauhallisessa tuulessa jennalla kohti Sottungaa. Piti se jennakin kuivata kun kastui kannella eilen ukkosmyrskyssä... Bongattiin matkalla molemmat ruotsinlaivat sekä pari muuta isompaa purtiloa. Perillä Sottungassa oltiin viiden maissa. Ankkurointi sujuin nopsaan ja laiturilla oltiin heti ottamassa köysiä vastaan.





Jack Sparrow ja korvameduusa

Lapset hokasivat naapuriveneestä hienon "leikin" eli köydessä roikkumisen. Ja eikun virittämään spinnun nostinta niin, että lapset pääsivät sen varassa pyörähtämään maston ympäri.

Teini puomilla

Sini Sparrow
Sami Sparrow
 
Sami the katto kassinen

Ja hetken päästä Sini meni uimatasolle ja huomasi vedessä korvameduusan, eipä tarvinnut paljon houkutella Samia sinne sitä katsomaan ja uimaan.

Tälläistä täällä tänään ja huomenna toivottavasti kohti Bomarsundia.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Lämmin etelätuuli ja kärähtänyt kapteeni

Hyvissä ajoin aamulla lähdimme matkaan eli siis puolen päivän aikaan. Meillä kun nuo aamut tuppaavat venymään jostain kumman syystä. Hirvensalossa tankattiin ennen lähtöä ja sitten otettiin suunta kohti Korppoota ja Verkanin satamaa.
Teiniä vähän väsyttää


Airistolla tuuli oli alkuun vastainen ja kun ei huvittanut kryssiä, niin mentiin sitten koneella. Tein sitten vauhtipastaa lounaaksi ja syötiin kannella samalla kun matkattiin etiäpäin. Etelätuuli oli koko matkan todella lämmin, varustus oli shortsit ja t-paita koko matkan, paitsi lapsilla oli verkkarit, syystä jota me aikuiset emme ymmärrä.

Sami kartanlukijana

Sami kuskina

Kulkusuunnan hieman kääntyessä nostettiin purjeet. Tuuli oli taas puuskittaista ja ensin laitettiin  fokka mutta jotenkin tuulta oli "liian" vähän, joten vaihdettiin se jennaan. No tuulihan yltyi ja jennan kanssa meno alkoi olla sen verran kallellaan, että pistettiin taas fokka eteen.

Mies eiku lippis yli laidan

Kun tuli aika kääntää suunta kohti Verkania ja ottaa purjeet alas, olikin melkoisen kova vastatuuli. Pasi oli laskemassa fokkaa kun tuuli vei lippiksen päästä, ei lähdetty perään, vaikka Sami oli sitä mieltä että olisi pitänyt onkia se merestä.

Hyvin päästiin kuitenkin loppujen lopuksi melkoisen täyteen Verkanin satamaan. Näkyy olevan melkoisen suosittu paikka, kun muutamat veneet ovat joutuneet kääntymään pois, kun ei ole paikkoja enää.





Syötiin Buffalossa hyvää ruokaa ja saunottiin vielä sen päälle. Huomenna on tarkoitus jatkaa matkaa, jos sää vaan sallii. Aamulla katsotaan mitä on luvassa.





Niin ja se kärähtänyt kapteeni kun unohti laittaa aurinkorasvaa käsiinsä, joten tuloksen näette alla, vertailuna kapteenskan "hieman" vaaleampi kätönen.


torstai 26. heinäkuuta 2012

Kotimatkalla, osa 2.

Aamupalan jälkeen ajattelimme ennen lähtöä käydä tankilla, kun oli kohtuuhintaista dieseliä tarjolla. No pienen jahkailun jälkeen yksi moottorivene oli jo tankkauslaiturilla ja toinen jonotti, lisäksi tuuli oli noussut ja näytti vaikeuttavan moottoriveneidenkin laiturointia. Emme sitten menneet edes yrittämään tankkausta.

Päivän sää


Lähtö ei sitten mennyt ihan putkeen, tuuli oli keulasta perään päin ja meidän piti luonnollisesti päästä taaksepäin laiturista poistumiseen, äkkiseltään ajatellen ei pitäisi olla vaikeaa. No enpä sitten tullut ajatelleeksi että heti kun tuuli tarttuu jompaan kunmpaan kylkeen niin vene kääntyy ja näinhän siinä kävi. Onneksi vieressä yhden venepaikan päässä ollut Ruotsalainen venekippari huomasi mitä tapahtuu ja ehti tuuppimaan meidän venettä pois ettei kolissut kuin niiden peräankkuri meidän veneen perään. Mentiin samalla pyörähdyksellä yhden poijunkin yli, joka ei onneksi tarttunut köliin, peräsimeen tai potkuriin.

Veneilyä harrastamattomille tiedoksi että veneen ohjailukyky on tasan nolla kun vauhti on pieni, ja koska meidänkin veneessä on jo melko paljon tuulipinta-alaa tuuli kääntää ja kuljettaa yllättävän nopeasti venettä.

Taas kun saatiin moottorilla hiukan vauhtia alkoi ohjaus sujua. Olisi pitänyt yllä olevassa tilanteessa käyttää pitkiä juoksunaruja keulasta niin niiden avulla olis voinut pitää keulan aisoissa ja näin yllättävää kääntymistä ei olisi tapahtunut.



Matkalla oli jokseenkin sopiva tuuli ja suunta, samalla halsilla tultiin Pähkinäisten eteläpuolelle jossa laskettiin purjeet ja mentiin koneella saaren pohjoispuolelle ja tyhjentämään septi. Siitä sitten läheiseen vierasvenesatamaan pitämään pieni ruokatauko.

Ruokailun jälkeen suuntasimme Iso-Maisaaren pohjoispuolelta "oikoreittiä" Airistolle ja siitä kotisatamaan.

Pitäisi mahtua sillan alta
Mahtuihan se
Kotisatamaan laiturointi onnistui kerrasta ja ilman häslinkiä, hyvä että on tullut laitettua takapaaluihin köysilenkit joihin on helppo kiinittää takaköydet.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kotimatkalla

Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava lähteä matkaan. Minä ja Pasi nukuimme mökissä, pitkästä aikaa katkeamatonta yöunta osaa kyllä arvostaa.

Illalla ennen nukkumaan menoa, tiskien ja saunan jälkeen, tehtiin lettuja ja pelattiin unoa veneessä. Kun ei ollut maitoa lettutaikinaan, käytimme nesteenä vedellä laimennettua rahkaa. Ohje alla, siitä tulee n 14 isoa (17 cm) lettua.

1 prk maitorahkaa (250 g)
5 dl vettä
3 munaa
3 dl jauhoja (meillä oli lettujauhoja)
3 rkl sokeria
1 tl suolaa

Oli muuten hyviä pitkästä aikaa.

Klo 11 maissa päästiin starttaamaan liikenteeseen. Vähän jännitti laiturista lähtö sivutuulen takia, mutta ei meillä mitään vaikeuksia ollut.

Rounklopin edustalla vaarallisen näköinen karikko

Väylällä oli paljon liikennettä Ukista poispäin, mutta suurin osa lähti Ströömille, me taas olimme päättäneet kiertää ulkokautta tällä kertaa.

Tämän päivän välietapiksi valittiin Keistiö, sinne oli sopiva matka. Jurmokin olisi kiinnostanut, mutta olisi pitänyt vähän kiertää sinne päästäkseen ja sen satama olisi ollut avoin vallitsevalle tuulelle, loiskintaa ja lätkytystä on tälle reissulle saatu jo ihan tarpeeksi.



Tuulet osuivat reitille mukavasti ja päästiin suurin osa fokalla, eikä ollut mitään älytöntä kryssimistä matka tällä kertaa. Ja vauhtiakin oli ihan mukavasti. Valitettavasti suurin aallokko sattui siihen kohtaan kun piti laittaa ruokaa, kokille tuli hieman huono olo pentterissä, onneksi se meni sitten nopeasti ohi. Keistiössä oltiin n klo 18 maissa. Kauppa, laiturimaksu, pientä välipalaa ja tiskit. Kohta sitten iltapalaa ja nukkumaan.


Huomenna on tarkoitus mennä Pähkinäisten kautta kotiin (käydään tyhjentämässä septi) pesemään pyykkejä ja poimimaan marjoja. Ja suunnittelemaan viimeisen lomaviikon reissukohdetta / kohteita.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Paremman sään odottelua

Tämä on nyt sitten sitä purjehduksen "varjopuolta" kun merellä tuulee niin kovaa, ettei liikkeelle uskalla lähteä. Onneksi meillä on täällä Katavakarissa tälläinen suojasatama, jossa voidaan vielä ensi yö yöpyä. Tai no lounaistuulelle on tämä laituri avoin, joten keikutusta ja plätkytystä riittää. Vesisade kruunaa kaiken. Lapset jo ottivat vähän matsia keskenään. Näitä päiviä varten käskin lasten ottamaan tarpeeksi viihdykettä mukaan, mutta kuunteleko äitiä kukaan, koskaan?

Onneksi meillä sentään on täällä saaressa käytössä sauna ja yöksi myös  mökkioptio, että sinne varmaan mennään nukkumaan parempien yöunien toivossa. Kiitos vaan Karille tästä ylellisyydestä.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Sukeltaja hommissa ja takaisin Katavakariin

No, minä mitään aurinkoa ehtinyt kannella ottamaan, saatika lukemaan. Sukeltaja soitti, että tulee noin 1.5 tunnin päästä ja pakko oli pistää perunakattila tulille että saa lapsille ruokaa. Just kun oltais oltu valmiit grillaamaan ne omat pihvit se sukeltaja sitten tulikin paikalle. No lapsille kelpasi perunatkin ensihätään ja Pasihan se oli joka joutui sitä ruokaa veneen kannella odottelemaan.

Kun sukeltaja pääsi hommiin ja sai liinan irti, niin kävi kyllä selväksi että ei sitä sieltä omin avuin olisi pois saatu, sen verran monta kertaa se potkurin ja akselin ympäri oli. Ja oli kuulemma todella huono näkyvyys myöskin. Mitään suurempia vaurioita ei potkurista ja pohjasta onneksi löytynyt.




Nautittiin sitten lopultakin lounas ja saatiin vielä päiväkahvit isäntä/emäntä porukoilta ja vielä pitkät keskustelut päälle. Sitten veneeseen ja suunta kohti Katanpäätä. Väylälle päästyä tuli hyvin pian selväksi, että sinne asti ei lähdetä yrittämään, sen verran kovaa vastatuulta ja aallokkoa oli, joten suunnattiin kohti Katavakaria "yökylään". Eipä ollut helppoa tulla tähänkään rantaan tänään, kun tuulee lounaasta, mutta laiturissa ollaan ja jos ei kovasti pauku niin veneessä nukutaan. Tosin mökkioptio on saunan jälkeen käyty  varaamassa. Kiitos siitä jälleen Karille ja Minnalle.

Seikkailua ja sattumuksia kerrakseen

Perjantaina startattiin sitten Katavakarista Uuteenkaupunkiin. Mentiin koneella kun matka oli lyhyt ja ladattiin vähän akkuja samalla.

Pakkahuoneen vierasvenesatama on kyllä hieno ja mukava paikka. Laituripaikkoja oli meidän saapumisaikaan vielä hyvin, poijukiinnitys eikä ongelmia poijun nappaamisessa. Saatuamme veneen kiinni, huomasin että yksi pariskunta jäi laiturille tuijottamaan meidän venettä. Sanoinkin Pasille, että onko meidän veneessä jotain vikaa kun noin katsovat. Pasi meni kannelle, niin alkoivat kyselemään veneen historiaa ja selvisi, että olivat Amelien ensimmäiset omistajat (tosin silloin veneen nimi oli Hedda). Kun menimme maksamaan satamamaksua huomasimme, että sataman kahvilasta sai hyviä munkkeja ja saaristolaisleipää raputahnalla, syötiin siis pikku välipalat ennen kauppareissua ja ruuanlaittoa.




Kaupan ja ruuan (syötiin savusiikaa, jota sai sataman kalaliikkeestä) jälkeen kello olikin sen verran paljon, että päätettiin jättää Bonk-museo lauantaille ja käytiin saunassa. Hetki istuttiin iltaa korttipelin merkeissä.

Pasin työkaveri Petekin soitteli, että olisivat mökillään Putsaaressa ja kutsui käymään. Tätä jäimme siis harkitsemaan.

Lauantaina sää oli muuttunut sateiseksi, ei tietoakaan perjantain helteestä. Käytiin siellä Bonkissa ja satamassa olevassa näyttelyssä ja syötiin lounas. Taivas selkeni, joten otettiin sitten suunnaksi Putsaari, koneella jälleen, akkujen latauksen vuoksi, vaikka tuultakin olisi ollut ihan riittämiin.




Rantautuminen Putsaaressa meni sitten pieleen ihan kunnolla. Ankkuri kyllä piti, mutta jäätiin pohjaan kiinni ja siinä irrotushässäkässä sitten ankkurin liina jumitti potkuriin kiinni. Hinauksella naapuriin laituriin miettimään jatkotoimenpiteitä.



Mä en luvannut sukeltaa, Sini kävi uimassa, mutta ei uskaltanut kuitenkaan veneen alle, eikä sinne menny Pasikaan, joten yöpaikka oli sitten siinä naapurin laiturissa ja alettiin selvittää mistä saa sukeltajan.

Tutustuttiin sitten Putsaareen. Käytiin katsomassa kappelikirkko ja kiivettiin kappelivuorelle,sieltä näkyi Isokari ja pitkälle horisonttiin. Saatiin kuulla tarinoita siitä, että täällä on Venäjän vallan aikana ollut venäläisten tukikohta, josta on vakoiltu ruotsia. Täältä on myös lähteneet suomen kaupunkien tiet, siis ne vanhat mukulakivikadut. Putsaaresta on siis louhittu katukiviä.





Kävelyreissulla bongattiin mustikoita, metsämansikoita ja kanttarelleja. Nähtiin peurakin ja saatiin saaliiksi ei niin kivoja kavereita eli punkkeja. Samilla on niitä nyt lasipurkissa tutkimuksen alla. Illalla saunottiin, oli kyllä hyvät löylyt ja iltapalan jälkeen uni maittoi kummasti väsyneille matkaajille.

Tänään sunnuntaina ei siis ole suunnitelmia, koskapa ollaan nyt jumissa täällä. Hinattiin Amelie nyt Peten laituriin, kun naapurin laituriin tulee Ukista yhteysalus ja tuo ihmisiä tutustumaan saaren historiaan. Odotellaan josko saataisiin sukeltaja paikalle katsomaan miten se liina on siellä jumissa ja että potkuri on kunnossa. Taitaa olla se päivä kun voin mennä kannelle aurinkoon lukemaan.