maanantai 28. toukokuuta 2012

Kevään opinnot

Pitää päivittää tähän opiskelutilanne. Keväällä tuli käytyä rannikkolaivurikurssi ja kävin tentissä, läpi meni helposti. Kyllä kannatti treenata kunnolla, koepäivän aamuna nousi kuume ja kunnon flunsassa menin kokeeseen, pari virhettä tuli mutta laitoin ne flunssan piikkiin.

Sitten kävin tenttimässä viestintäviraston rannikkolaivurin radiotutkinto kokeen, materiaalia oli toki tullut opiskeltua itsekseen pari viikkoa ennen koetta melkein joka ilta. Kokeen pitäjä tarkisti todella nopeasti kokeen ja ilmoitti tekstiviestillä sen läpäisyn, nyt odotellaan sitten itse todistusta. Sikäli mielenkiintoista että aluksen radiolupa tuli jo, mutta radiolupaa ei vielä ole tullut. Ilmeisesti passikuvan ja nimikirjoituksen skannaminen on hidasta puuhaa.

Kävin myös CEVNI kurssin ja tentin suorittamassa, kun sattui ko tilaisuus sopivasti tähän keväälle. Se onkin siitä erikoinen koe että ensin käydään kalvoilla materiaali läpi (ja jokaiselle jaettiin kirja) ja heti perään pidetään koe jossa saa olla jaettu materiaali esillä, no läpihän siitä kaikki pääsee. Siitä tulikin jo todistus.


Viikonloppuna tuli suoritettua käytännön veneilykurssi, luultavasti sekin tuli läpästyä ainakin koe oli helpohko. Kurssi oli hyvä jatko aiemmin käydyille navigaatiokursseille, nyt opittuja teorioita sovellettiin käytäntöön ja lisäksi opeteltiin hyödyllisiä käytännön asioita: solmuja, sammuttimen käyttöä ja tippuneen henkilön vedestä nostamista.

12.6 on rannikkolaivuri diplomien jako ja samassa tilaisuudessa saa myös todistuksen käytännön veneilystä. Sitten olisikin tarvittavat todistukset joilla voisi hakea kansainvälistä huviveneenkuljettajankirjaa. Harmi vaan että viikonlopun käytännön kursitodistuksella saa vain moottorivene merkinnän kansainväliseen huvivenekuljettajakirjaan, pitää vielä suorittaa purjealuksella vähintään päällikkötutkinto jos haluaa kirjaan merkinnän purjealukselle.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Sunnuntai siivoukset

Kävimme Pian kanssa siivoilemassa matkan jäljet veneestä ja tutkimassa vuotopaikkoja. Imuroin veneestä vielä n. ämpärillisen vettä, reiät pitää siis löytää.
Ensin testailtiin maston juurta ja niinkuin arvasin olin laittanut huonosti maston juuren tiivistyksen, kaksi kertaa kun laitoin kokonaan uudelleen ja lisäksi ilmastointiteippiä alkoi paikka pitämään niin ettei roiskeet juurikaan vettä sisälle tuo. Sitten vielä tutkimme mistä veneen takaosaan ja sieltä sohvan alle vesi pääsee, paikka löytyi heti kun itse olin veneen sisällä peräsimen luona katsomassa ja Pia valutti vettä sitloodaan, sieltä se sitloodan takaosan saumasta vuotaa. Annetaan nyt sauman kuivua ja menen lähipäivinä vaihtamaan tiivistemassan uuteen. Tuli etupurjeetkin viikattua uudelleen vähän pienempään tilaan.

Pian ottama taidekuva?

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Siirtopurjehdus Kantvik - Hirvensalo


Olipa monipuolinen purjehdus noin säiden puolesta, oli sadetta, sumua, kovaa tuulta ja auringonpaistetta. Välillä kyyti tuntui hurjalta, välillä taas erinomaisen mukavalta. Oli kyllä hyvä että kokeneempi kaveri oli mukana antamassa henkistä tukea ja hyviä neuvoja. Tarinaa riittäisi tästä matkasta enemmänkin mutta alla lyhyesti mitä tapahtui.

Miehistö valmiina matkaan

Torstai 17.5 Kantvik - Jussarö

Aamulla n. klo 9 Kantvikissä pikainen veneen pakkaaminen ja tsekkaus että kaikki on kunnossa. Lähtö noin klo 10. Lähtiessä hieman sumua joka tiheni Porkalan selällä, välillä ripsi vettä. Tuulta kohtuullisesti (5-10m/s) mutta osin vastaista. Osa matkasta mentiin purjeilla suurin osa varmaankin koneella. Nyt ei olla "turistimatkalla" vaan jonkinlaisen aikataulun mukaisella siirrolla.

Iltapäivällä pääsimme Jussarön satamaan, vastassa risa laituri (osin uponnut), eikä ristinsielua missään. Päätimme kuitenkin jäädä yöksi, valitettavasti tuuli oli lännestä ja osui suoraan satamaan. Tuulen aiheuttama pieni aallokko keinutteli venettä ja paukutti perää eikä yö ollut kehuttava.

Jussarö vieraslaituri
Perjantai 18.5 Jussarö - Högsåra

Aamulla n. klo 8 herätys, aamupala ja matkaan. Tuuli oli hieman kovempi kuin torstaina ja koko alkumatkan se myös koventui ollen maksimissaan reilu 15m/s. Tuuli ja isohko aallokko alkoi hieman pelottamaan venekunnan pienimpiä (ja vähän minuakin), mutta muutaman tunnin vatkaamisen jälkeen kaikki alkoivat jo uskoa että vene ei kaadu eikä uppoa vaikka lähes koko ajan ohjaajan paikalla oleva sai ämpärillisen vettä naamalle ja vene kallisteli reippaanlaisesti. Aallot olivat suurimmillaan arvioilta 2,5 m korkeita.

Nyt myös huomasin että maston läpivienti tiivistys ei ollut onnistunut ihan parhaimmalla tavalla ja maston juuresta tuli reilusti vettä, räteillä pidettiin jotenkin vuotoja hallinnassa ettei paljoa vettä menisi karttapöydälle ja sähkölaitteisiin. Radio ehti saada sen verran merivettä että hajosi.

Kun pääsimme Hiittisten saaristo suojiin aallokko madaltui sen verran että ei ihan koko ajan pärskinyt vettä, lapset alkoivat vaikuttaa väsyneiltä ja mietimme jos menemmekin Kasnäsin satamaan yöksi, kierros siellä kuitenkin sai meidät jatkamaan eteenpäin, satama oli täysin avoin vallitsevalle tuulelle ja päätimme että seuraava yö pitää saada nukkua kunnolla. Jatkoimme siis suunniteltuun Högsåran satamaan, jonne pääsimme n klo 20.


Högsåra vierassatama




Högsåran rakennelmia
 Högsåra oli todella suojainen satama ja tilaakin löytyi. Saimme vielä viimeisen saunavuoron ja pitää sanoa että harvoin sauna on tuntunut niin makealta. Hieno paikka ja mukavaa henkilökuntaa sekä muita purjeveneilijöitä siellä oli, harmi kun ei ehtinyt pidempää olla. Iltapalan ja saunan jälkeen väsynyt porukka nukahti hetkessä.

Lauantai 19.5 Högsåra - Turku, Hirvesalo kotisatama

Aamulla, hyvin nukutun yön jälkeen taas klo 8 ylös ja aamupalan jälkeen matkaan. Oli yöllä hiukan vesi laskenut ja oltiinkin kölistä kiinni pohjassa, no onneksi veneessä on taittoköli ja pienellä kölin nostolla siitä selvittiin. Samalla huomasin että jostain muualtakin oli tullut veneeseen vettä, vasemmanpuoleisen sohvaistuimien alla (jossa kölipumpun jatkovartta pidetään) oli tullut noin ämpärillinen vettä. Syy selvisi sunnuntaina kun olimme Pian kanssa venettä siivoilemassa ja vuotojen reittejä etsimässä.

Amélien vanavettä Airistolla
Keli oli huomattavan kaunis ja tietenkin vähätuulinen, no koneella edettiin koko matka. Mitä lähemmäs kotisatamaa päästiin sitä kauniimmaksi keli vain muuttui ekä kukaan tietenkään huomannut laittaa aurinkorasvaa naamaan, perillä sitten olikin punanaamaisia purjehtijoita Améliessä.

Muitakin veneilijöitä Airistolla
Airiston maisemia

Pientä säätöä omassa laituripaikassa, jossa tolpat takana ja vaatii hieman erilaisen kiinnityksen kuin mihin olin tottunut, no siitäkin selvittiin pienellä vekslaamisella. Perillä oltiin n. klo 16

Pasi

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Äitienpäivä telakalla ja pari muutakin päivää

Ihmettelin hieman kun kello 5 äitienpäivän aamuna herätyskello soi, että miksi se nyt herättää... Pasi siihen kommentoimaan, että pitää lähteä sitä venettä vesille laskemaan. Puoli kuudelta oltiin matkassa, kun oli peräkärry mukana, että saadaan telakalta tuotua Amélien venepukki Salon navigaatioseuran telakalle.

Vene valmiina vesille laskuun.

Kello 7 aikaan oli Parppein määrä tulla veneitä laskemaan ja ajoissa oli, kuten tapoihin kuuluu. Amélie saatiin toisena laskettua, siihen ei aikaa paljon kulunut. Sen jälkeen haettiin vapaa paikka laiturista ja pienen säheltämisen jälkeen saatiin vene kiinni. Ja eikun aamukahvin keittoon. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten äitienpäiväkahvit nautittiin veneen kannella.

Sinne menee.
Onnellinen Äiti kahvilla.
Sitten odoteltiinkin jokunen tovi avustajia paikalle maston nostoon. Siinä odotellessa täytettiin vesisäiliö ja pestiin vessa sekä vähän siivoiltiin veneestä pois turhia tavaroita. Tässä välissä Pasi ehti esivalmistella myös mastoa nostoa varten ja kävimme vähän fiksaamassa venepukkia matkakuntoon.


Sitten ei mennytkään ihan niinkuin Strömsössä...

Maston nostonhan siis piti olla ihan "helppoa ja nopeaa" "ei siinä nyt kauaa mene" hommaa. No Amélie saatiin mastonosturin luo laituriin ihan hienosti ja tuulikaan ei siinä vaiheessa vielä kovasti haitannut. Tässä vaiheessa nosteltiin purjeet kyytiin kun auto oli parkissa lähellä eikä tarvinnut kantaa montaakaan metriä. Mastonkin tuominen mastonosturin viereen onnistui hyvin, mutta sitten alkoivat ne ongelmat. Ensimmäisenä ei osattu käyttää nosturia, miten saada vaijeri alas ja kiinnittetyä maston naruun? Sitäpä siinä pähkittiin ja kysyttiin neuvoa sekä puhelimella, että telakalla olevilta. No jostain se apu sitten löytyi ja vaijeri saatiin löysälle, masto oikein päin ja eikun nostamaan. Minä veivaan ja miehet ohjaa mastoa, päästään jo niinkin pitkälle, että masto on köyden varassa veneen yllä kun nosturin vaijeri menee pois paikoiltaan ja jumiin. Löysätä ei voi, ettei masto tipu veneen päälle. Eikun Pasi kiipeää nosturiin köyden kanssa ja kiinnitetään masto siihen ja sen jälkeen löysäämään vaijeria niin paljon, että saadaan se jumista pois ja sitten uudelleen kiristämään. Voi sitä riemua, kun masto saadaan paikoilleen ja miehet alkavat vanttien kiristyksen.



















Tässä kohtaa minä päätän sitten keittää kahvit ja huomaan tuulen hieman paukuttavan venettä, kun on melkoisen kiikkerää olla pentterissä. Kaikki vaijerit saadaan kiinni ja kahvit juotua. On aika siirtyä takaisin aallonmurtajalle. Pasi päättää että lähdetään tästä laiturista peruuttamalla. Ei niin hyvä idea kun Amélien masto on kuitenkin korkeammalla kuin nosturi ja siihenhän se räsähtää... Eikun eteenpäin, tuulessa ei ole ihan helppoa yrittää pois laiturista mutta niin vain päästään. Ja kohta huomataan että laituriin pääseminenkin voi olla tuulessa hieman haastavaa. Päätetään kuitenkin mennä keula edellä, mitä nyt sitten osutaan väärään poijuun ja ollaan vähän niinkuin kahden veneen paikan puolivälissä. Kokeillaan sitten sitäkin, että vastatuuleen ei kannata peruuttaa, ei onnistu. No Amélie jää sitten siihen ja mennään välillä maihin laittamaan veneen teline peräkärryyn. Homma näyttää hurjemmalta kuin onkaan ja peräkärrykin kestää telineen painon. Vielä kunnon kiinnitykset, niin teline on valmiina matkaamaan kohti Saloa.

Tässä vaiheessa Vantaan apujoukot lähtevät kotiin ja Teppo, joka on meidän kyydillä menossa kotiinpäin jää sitten avuksi. Päätetään sitten pienen fundeeraamisen jälkeen kuitenkin yrittää kääntää Amélien keula kohti merta ja perä laituriin. Reilun tunnin hieromisen ja hinkkaamisen jälkeen saatiin vene kuitenkin käännettyä, tuulen vaikutus yllätti ja homma ei ollut helppo. Isopurjeen paikoilleen laitto tässä kohtaa jäi haaveeksi, sen verran kovaa tuuli kuitenkin oli. Kello 20 tienoissa vihdoin päästiin lähtemään kohti Saloa. Siellä vielä kurvaus telakan kautta ja telineen "lasku" uudelle paikalle onnistui yllättävänkin nopeasti kun sattui naapuriveneessä olemaan miehistöä paikalle, että saatiin vähän nostoapua.

Kaikenkaikkiaan oli hieno äitienpäivä. Naama sai aurinkoa niin, että melkein nenä paloi ja raitis ilma ei ole koskaan pahitteeksi.


Maanantaina käytiin vielä vaihtamassa moottorin vesipumpun tiiviste ja imuroimassa vedet moottorin alta pois, mutta ei toivoakaan ison nostosta paikoilleen kun tuuli oli edelleen kova. Tiistaina Pasi kävi töiden jälkeen laittamassa purjeen paikoilleen kun ei tuullut. Huomenna on sitten siirtopurjehduksen lähtöpäivä eli Amélie siirtyy kesäksi Turkuun.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Vesille laskun valmistelua

Tässä on viime päivät ahkerasti valmisteltu Amélien tulevaa vesille laskua. Pasi on käynyt veneellä viime viikkoina lähes tulkoon joka päivä tekemässä jotakin. Vappua edeltäneenä sunnuntaina olin siellä minäkin Pasin apuna. Saatiin otettua suojapeitteet pois ja purettua tukirakennenelmat pois veneen päältä. Sitten oli vuorossa kannen putsausta roskista imurilla ja tulihan se kansi pestyäkin sitten venepesulla.

Vapunpäivänä mentiin koko perheen voimin tekemään hommia ja vappupiknikille samalla. Sisko ja sen mieskin päättivät tulla auttamaan. Lapsista nyt niin kovasti apua ollut, mutta systerin kanssa saatiin hinkattua kansi melkein kokonaan nokipesulla ja tulipa imuroitua myös salongin sohvien aluset ja veneen lattia.

Pasi ja Kimmo sitten pesivät pohjan ja puhdistivat sinkit sekä potkurin ja potkuri tuli myös rasvattua. Myös kyljet tuli pestyä ja vahattua. Miehet saivat myös lastattua kaiken tukirakennelmiin tarvitun puutavaran meillä mukana olleeseen peräkärryyn, tuossa ne nyt kotipihalla odottavat uuteen paikkaan pääsyä. Maasähköjärjestelmäkin tuli uusittua talven aikana ja asennukset on nyt asetusten mukaiset eli suojaukset on kunnossa.

Salongin penkkien pehmusteetkin on melkein kaikki jo paikoillaan ja verhojen suunnittelu on  käynnissä. Hieman pitää vielä ikkunoita mittailla ja kiinnitystä suunnitella.

Tällä viikolla Pasi on vielä käynyt myrkkymaalit vetämässä pohjaan, joten kaikki alkaa olla valmista äitienpäivänä tapahtuvaa laskua varten.

Tässä vielä kuva meidän uudesta karttapöydästä ja jääkaapista.














Jonkun verran oli jo veneitä laskettu vesille Kantvikissa 29.4.12