sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Tuuletonta menoa Pähkinäisissä

Pasi kävi viikolla vähän fiksaamassa venettä, siellä on nyt ylimääräinen letkunpätkä jolla voi puhaltaa roskaa pois jos se sattuu jumittamaan imuputken suulle. Tästä innostuneina päätettiin lähteä viettämään viikonloppua merelle. Hieman hiljaisten tuulien ennusteet, joten ajateltiin että mennä Pähkinäisiin.
Lauantaina satoi hieman mutta se ei menoa haitannut. Tuulta ei sitten juurikaan ollut, joten reissusta ei jäänyt mainittavampaa kerrottavaa. Paitsi se, että kone kävi kuin unelma koko matkan. Ei ollut kovinkaan montaa venettä laiturissa, saunavuorot oli silti kaikki varattu. No ehkä ne oli varattu etukäteen, koska päivän mittaan veneitä kuitenkin tuli useampia.
Ruokakin tehtiin veneessä tällä kertaa, ei tarvinnut paljon liikkua veneestä mihinkään. Hetken aikaa istuille illalla sitloodassa, olikin hyvä hetki koska heti lensi merikotka veneiden ylitse ja ihan matalalta vielä.

Tällä kertaa mentiin tosi ajoissa nukkumaan, varmaan ennen klo 9. Minä tosin luin kirjaa jonkin aikaa ja heräsin yöllä kun naapuriveneen nuoriso ei osannut liikkua kovinkaan hiljaa laiturilla. Aamulla noustiin joskus kasin maissa ja yhdeksän jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Kaikki muut veneilijät ilmeisesti vielä nukkuivat kun missään veneessä ei näkynyt liikettäkään.
Hieman oli heikot tuulet tänäänkin, joten peltigenoan kanssa mentiin. Kierrettiin Iso-Maisaari toiselta puolen, Pasi oli katsonut kartasta että sieltäkin pääsee, joten vaihdettiin reittiä. Yhtään ei onneksi satanut tänään.

Muinaistulien yö

Syyskuuta pukkaa, mutta palataan kuitenkin vielä elokuulle purjehduskuulumisissa. Muutama viikonloppu meni sujuvasti kotosalla autonkorjaus ynnä muissa hommissa. Käytiinpä Pasin kanssa tyhjentämässä veneeen dieseltankista myös roskia pois. Saalistakin tuli, joten positiivisella mielellä lähdimme muinaistulien viettoon.
Kohteeksi valikoitui Högsåran Kejsarhamn. Pohdinkin tässä että miksi emme ole aiemmin tajunneet kuinka kiva paikka se onkaan vaan on aina yritetty epätoivoisesti tunkea itsemme byvikeniin. No keisarinsatamaan suunnattiin, koska tuulten osalta näytti siltä, että olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet purjehtia ja satama on mukavan suojainen.
Liikkeelle lähdettiin ajamalla koneella vastatuulee Airiston yli, sen jälkeen suunta kohti Nauvon lauttoja ja purjeet ylös. Kaikenmaailman "roskia" sitä Airistollakin on totesin kun luulin hyljettä muovikanisteriksi, oli vain niin kumman liukasliikkeinen että tosiaan hyljehän se olikin eikä kanisteri. Seuraava hylje oli naamioitunut fendariksi, syytän näitä näkyjä myös osittain siitä, että käytän veneillessä vanhoja laseja, niillä ei ehkä näe ihan niin tarkasti kauas. Hylkeiden lisäksi myös merikotkat olivat päättäneet näyttäytyä meille suomen luonnon päivän kunniaksi.

Muutamilla kryssiliikkeillä pääsimme mukavasti etenemään purjeilla kohti Paraisia. Paraisten portin kapeikko mentiin suosiolla koneella ja gulkronalla nostettiin taas purjeita. Kejsarhamnissa oli reilusti tilaa, joten paikan sai lähestulkoon valita. Käytiin sitten tietysti Farmors cafessa kakkukahveilla, kun se vielä sattui olemaan auki.
Rannan  terassilla on muuten kaasugrilli ihan kaikkien käytössä. Oma kaasupuollo piti olla mukana, mutta loppujen lopuksi sitäkään ei sitten tarvittu. Ei kyllä selvinnyt että kenen kaasulla me grillattiin, kaupan  / kyläyhdistyksen. Högsårassahan olisi ollut jotkut tanssit ja kokko jossain päin saarta, mutta kuinka ollakkaan väsy iski kun oltiin oltu päivä raittiissa meri-ilmassa, joten jäi menemättä niihin bileisiin. Yö oli rauhallinen.
Sunnuntai aamu valkeni sateisena. Ja naapuriveneilijät päättivät jostain syystä herätä klo 7 pitämään älämölöä meidän keulan edessä, vähän olisi voinut vielä nukkua. No päästiinpä ajoissa liikenteeseen. Septin kautta lähdetiin vesisateessa etenemään kohti Turkua. Osa matkasta mentiin purjeilla, osa koneella. Nauvon lossien kohdalla jouduttiin hieman jännittävään tilanteeseen. Ajettiin siis koneella ja Elektra tulee toisesta suuntaa ja meillä kone sammuu vähän väliä. Ehdittiin kyllä alta pois, mutta siis edelleen siellä tankissa roskaa on. Loppumatka oli sellaista käyn, en käy vatvomista.