maanantai 17. syyskuuta 2012

Kesäkaupungissa voi käydä syksylläkin

Sunnuntaina tehtiin päiväpurjehdus Naantaliin. Pikkusisko perheineen lähti mukaan. Meiltäkin muut, paitsi Sinillä oli lupa jäädä tällä kertaa kotiin.


Alkumatka sujui hyvin, mitä nyt ensin oltiin vähän kartalta hukassa ja menossa kovaa kyytiä kohti liian matalia siltoja. Hiukan kyllä se 16.5 metrin alituskin hirvitti, mutta kyllä sinne loppujen lopuksi rakoakin jäi. Mutta saattaa se 16 metriä olla näillä vedenkorkeuksilla liikaa meidän antennille, joten joudutaan kuitenkin siirto tekemään pidempää reittiä pitkin lokakuussa.




Mutta siis aurinko paistoi ja tuulet olivat suotuisat. Lounas nautittiin Naantalin vierasvenelaiturissa ja sitten jalkauduttiin vähän kävelemään ja käytiin kahvilla.








Takaisin Turkuun päin mentiinkin sillan alituksen jälkeen sellaista haipakkaa ettei tosikaan, keskinopeus varmaan jotain 6.5 solmua. Teppo oli ruorissa ja Pasi köysimiehenä, meille jäi siskon kanssa sitten painolastina olo. Lapsista Sami ja Emil olivat suurimman osan sekä meno- että paluumatkaa keulapiikissä. Onni ja Aino sentään viihtyivät sitloodassa raikkaassa meri-ilmassa.



Kiva reissu, ehkäpä ensi kesänä ehditään kesän aikana käymään, kun matkaan Turusta ei kuitenkaan mene kuin kolmisen tuntia ja sen ehtii päivässäkin.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Päiväpurjehdus Röölään

Tämän viikonlopun suunnitelmana oli, että lähdetään la aamulla Röölään tyhjentämään septi ja jäädään sitten jonnekin siihen lähistölle yöksi. No lauantain tuulet torpedoivat hyvinkin tämän retken, joten tyydyimme käymään Röölässä päiväseltään sunnuntaina.


Herättiin ajoissa aamulla ja saatiin lapsetkin ylös. Lähdön hetkellä Samilla oli huono päivä ja olo, joten päätti sitten jäädä yksin kotiin. Sini sentään tuli meidän mukaan.


Laiturista lähtö sujui hyvin ja Airistolla oli tuulta mukavasti. Päästiin yhdellä halssilla suoraan Iso-Maisaareen vievälle oikoreitille. Röölä kun on siinä sitten ihan lähellä.



Röölän laiturista bongattiin septipaikka ja päästiin  kylkikiinnityksellä laituriin melkoisen nopeasti ja mukavasti. Septipaikka oli tämän kesän toiseksi paras. (Verkanin palvelua on paha pistää paremmaksi...) Ranta oli riittävän syvä (yli 4m), ei tarvinnut pelätä juuttumista pohjaan. Septiletku oli riittävän pitkä ja kevyt. Ja mikä parasta, septi toimi sähköllä.





Jäätiin siihen sitten vielä tekemään lounas, koskapa rannassa ei mitään suurempaa ruhkaa ollut. Lähtö laiturista sujui myös hyvin. Takaisin lähtiessä oli ensin kova vastatuuli, mutta kun käännyttiin niin saatiin mukava myötäinen. Oikoreitti meni ison  kanssa myötätuulessa ja airistolle tultaessa nostettiin vielä fokkakin, melkoista haipakkaa päästiin airiston yli suoraan rajakarille. Purjeet alas ja loppumatka koneella. Kotilaituriinkin kertalaakista ja sitten vielä vähän purje- ja köysisulkeisia ja kohti kotia.
Tällä mastolla ei enää purjehdita.