Pohjoisesta tuulee... taas

Perjantaina oli pakko tilipäivän kunniaksi vähän täytellä kotona tyhjentyneitä kaappeja ja tuultakin oli luvattu vähän liikaa meidän makuun, joten ei sinänsä harmittanut lähdön siirtyminen lauantaille.

Aika synkeää ja sateisen näköistä oli kun pääsimme matkaan. Eipä juuri muita näkynyt. Tuuli oli myötäinen ja aallokkoakin riittävästi. Sami halusi ajaa venettä, oli sen mielestä kuulemma just siisti keli. No se sopi mulle ei tarttenut jännittää ruorissa. Myötäaallokossa hätyyteltiin taas nopeusennätyksiä ja 9 solmuakin tuli bongattua, purjeena kakkosreiviin reivattu iso.

Kun käännyimme Airistolta pois tuuli laantui ja reivit sai poistaa, nostimme lisäksi fokan, tosin tuuli hiipui niin, että jennankin olisi voinut laittaa. Ajattelimme ensin jäädä Rumarstrandiin, mutta paikka ei näyttänyt houkuttelevalta, joten jatkoimme Korpoströmiin. Emmekä katuneet valintaa. Sitä hieman ihmettelimme, että miksi väylä on merkattu 2,4 metrin väyläksi kun syvyys oli koko ajan yli 5 m. Ihan turhaan siis nostimme kölin.

Korpoströmissä sitten haimme paikkaa laiturista suojan puolelta keula tuuleen ja ensin näytti että ei ole tilaa. Huomasimme kuitenkin sopivan raon ja huikkailimme veneiden kippareille että mahtuuko väliin ja tilaa tuli mukavasti.

Ilta oli kylmä mutta aurinkoinen, kävimme saunassa ja ruuan teimme sitten veneellä kun grillipaikkaa ei ollut.

Sunnuntaiaamuna teinit eivät olisi millään jaksaneet nousta ja kello oli lähemmäs puoli päivä ennenkuin pääsimme starttaamaan kohti Turkua. Alkumatka sujui koneella jurnutellen kun tuulta ei oikein ollut. Matkalla Airistolle teimme hieman "vikaliikkeen" reittivalinnassa kun lähdimme Vandrockin eteläpuolelle. Jos olisimme kiertäneet sen pohjoispuolelta olisimme saaneet spinnutella kuten ne kymmenet veneet jotka bongasimme Omenaisten aukolla. Olivat vissiin kisaamassa kun kaikki suuntasivat peräkanaa samaa reittiä eteenpäin.

Loppumatka mentiin ison ja jennan voimalla, kun Airistolle kääntyessä tuuli sopivasti sivusta vauhtikin kohosi mukavasti yli 7 solmuun. Sinin ohjatessa mentiin Rajakarille asti ja jätettiin siinä sivussa 43 jalkainen Dehlerkin jälkeemme (tosin menivät vain reivatulla isolla).

Rantautuminen meni tuulen vuoksi vähän pieleen mutta laituriin päästiin. Navakka länsituuli painoi keulan pois laiturista ja kesti hetken ennenkuin älyttiin hyödyntää apuköyttä veneen suoristamisessa.