Kevään telakka puuhastelut

Vene on jo vesillä ja on aika paljastaa mitä telakalla tehtiin.

Viime syksynä pohjaa pestessä löytyi yksi pikku projekti, nimittäin kölin uudelleen maalaus, maali irtoili sieltä täältä painepesurin veden mukana. Keväällä sitten hionta epäkeskokoneella 40 paperilla karheaksi, kuoppien kittaus ja epoksipohjamaalia 4 kerrosta plus pari kerrosta myrkkymaalia. Vanhat maalit ja lyijykölin hapettumat lähti helposti karkealla paperilla ja siivottavaakaan ei tullut kun liitin hiomakoneeseen imurin.

Monennäköistä pienempää kunnostusta ja määräaikaishuoltoa tuli tehtyä mutta eipä niistä sen enempää.

Varsinainen iso projekti oli veneen ikkunoiden vaihto, viimevuonna siis harjoittelin yhdellä ja totesin että pitää keksiä jotain fiksumpaa millä jyrsii ja ohjaa jyrsintä. Talvella sitten tein ohjurin ja jyrsimelle telineen millä pystyy jyrsimään lähes kaikki ikkunat veneestä irti. Ai miksi pitää jyrsiä, no kun valmistaja on suuressa viisaudessaan mennyt laminoimaan plexit lasikuituun kiinni. Mistä plexi on vielä kiinni niin se ei muuten nätisti irtoa kuin jyrsimällä. Lähes kaikkien plexien kulmat oli irti ja niistä sitä vettäkin sateella tuli veneeseen. Lisäksi kaikki plexit oli ulkopinnalta pienellä säröllä ja harmaantuneet niin että niistä ei näkynyt kunnolla läpi.

Jyrsimen uusi teline.

Jyrsimen ohjauskisko

Jyrsintä lisälaite toimi loistavasti, ohjauskisko siis pultattiin suoraan irrotettavaan ikkunaan ja sen jälkeen jyrsimellä noin 2...3 mm kerralla jyrsintää kunnes oltiin juuri ja juuri pleksin ja lasikuidun rajalla. Johtuen jyrsimen koosta ja saatavilla olevista teristä käytin vain 8mm spiraalijyrsinterää, sillä muovilastu nousee pois urasta ja koneesta ei lopu teho, kierrosluku pitää olla melko alhainen ettei muovi ala sulamaan. Pieni terä tarkoittaa myös kolmea kertaa reunan suunnassa ohjurin siirtoa. Hyvä puoli oli, niin kuin ajattelinkin, että upotuksen reunan pystyi jyrsimään niin ettei se vaurioidu enempää.

Jyrsin kiskolla ja valmis jyrsintään

Muutama jyrsintä jo tehty.

Muovipurua tuli pari 30 litraista imurisäkillistä, ja sitä on todellakin pakko imuroidan pois vähän väliä, se on todella liukasta kannella ja työskentely tulee vaikeaksi kun ei pysy pystyssä.
Eikä näköjään tule vanhuus yksin, oli pakko investoida kunnon työhousuihin johon sai isot polvisuojat, muuten ei olisi tullut mitään tai ainakin olisi polvet risat.

Kun ikkunat oli irti ja uudet tilattu, ryhdyin tasoittelemaan huulloksen pohjaa ja korjaamaan topcoatissa olevia hiushalkeamia, niitä oli muutamassa nurkassa. Nurkissa oli pientä delaminoitumista ainakin topcoatin osalta, joten niihin meni tasoitetta. Tasoitteena käytin epoksitasoitetta, koska se on vesitiivistä ja tarttuu lasikuituun lujasti.

Kun uudet plexit vihdoin ja viimein saapui, koesovitus ja muutamasta kohdasta piti vielä niitä hienosäätää ja tehdä kaikkiin pieni pyöristys ulkoreunaan. Pyöristyksellä häivytetään tasoeroja ja ikkuna kestää paremmin kolhuja reunaan eikä lohkea niin helposti. Uudet ikkunat tuli noin 1 mm ulommas kuin vanhat, pohjalla on taas kaksipuoleinen 3M VHB teippi ja reunat on saumattu ulkopuolelta mustalla Simson / Bostik MSR massalla.

Kaksipuoleinen teippi paikallaan

Ikkunat teippien varassa.

Massat laitettu, seuraavaksi teippien poisto.

Kannattiko? No ehdottomasti, tuli omasta mielestä siistit ja ennen kaikkea tiiviit sekä myös jatkossa tiivistyksen voi, jos tarvetta on, uusia. Ikkunat on aiempaa suuremmalla tummennuksella koska ikkunapintaa on paljon ja vene lämpeni auringonpaisteessa nopeasti sietämättömän kuumaksi, ainakin parin aurinkoisen päivän perusteella tällä on vaikutusta.

Kuusi kuvaa kesästä

Huomasin Haaveena hyvä kuva blogista tälläisen haasteen ja ajattelin synkän ilman kunniaksi hakea kesäisiä kuvia.

Kausi on päättynyt

Pasin äijäreissulle osui tänä vuonna onneksi tuulinen sää, useana vuonna kun ovat saaneet lillua tuulettomassa meressä. Kävivät Verkanissa ja kivaa oli ollut.

Yksi viikonloppu vietettiin sitten muissa merkeissä ja veneen siirto Saloon oli edessä lauantaina 8.10. Sini oli onneksi tullut kotiin kyläilemään niin pääsi sitten isänsä kanssa viettämään laatuaikaa merelle. Minä kävin heittämässä purjehtijat aamulla Turkuun ja hain illalla Salon telakalta.

Reissu oli mennyt mukavasti, alkumatkasta olivat päässeet purjeilla ja loppumatkan joutuivat sitten köröttelemään vastatuuleen. Jokeen tulo olikin mielenkiintoista kun vesi on matalalla (-50 cm), mutta pääsivät kuitenkin telakan rantaan ilman että juuttuivat pohjaan kiinni. Yksi purjevene nimittäin matkan varrella oli joen pohjassa kiinni.

Sunnuntaina kävimme Pasin kanssa irrottelemassa purjeet ja pakkaamassa tavaroita jo kotiin tuotavaksi. Purjeenlaskotus sulkeisia vietettiin sitten kotona illemmalla.

Perjantai 14.10. oli sovittu sitten nosto. Alkuperäinen aikataulu oli 14-15 välillä mutta lopullinen sitten lähempänä klo 17. Sen verran matalalla vesi joessa oli, että saimme veneen juuttumaan pohjamutaan kiinni nostopaikalla. Hetken aikaa pojat tekivät töitä että saatiin vene irti, olisi liinojen laitto veneen alle ollut mahdotonta jos se olisi ollut pohjassa kiinni. Nosto itsessään ei kauaa kestänyt ja sujui rutiinilla. Hallin liikuttelukin sujui jouhevasti kun oli apujoukkoja (Turo ja Teppo) paikalla.

Pasi kävi lauantaina pesemässä veneen pohjan ja sunnuntaina käytiin sitten yhdessä ajamassa glykolit koneeseen ja tyhjentämäss loput tavarat. Samalla vähän vahvisteltiin hallin tuentaa, ettei ihan pienestä tuulesta ota nokkiinsa. Kattopressu on vähän rikki, sen Pasi on suunnitellut korjaavansa / vaihtavansa vielä ennen talvea.

Kylmää kyytiä

Vaikka viikonlopun tuuliennusteet näyttivätkin heikonlaisilta lähdettiin kuitenkin lauantaina käymään Näsbyssä. Alkumatkasta Airistolla pääsimmekin purjeilla ja saimme testattua että spinnun kierteet on selvitetty. Spinnua leviteltiin vielä perjantai-iltana kotona pitkin lattiaa ja hinattiin edestakaisin sukkaan ja pois. Mutta toimihan se sitten hyvin taas lauantaina.

Omenaisten aukolla tuuli hiipuikin ja päädyttiin sitten koneajoon loppumatkaksi. Päivä olikin aika pilvinen eikä edes erityisen lämmin, mutta onneksi se vähäinenkin tuuli oli myötäinen, joten ei palella tarvinnut.

Näsbyssä oli reilusti tilaa, pari muuta purjevenettä ja pari moottorivenettä ainoastaan. Satamamaksun maksettuamme teimme ruokaa ja istuimme hetken sitloodassa kuuntelemassa naapuriveneen kitaransoittoa. Olimme päättäneet saunoa heti seitsemältä, niin että ehtisimme sitten katsomaan Possea televisiosta.

Saunareissusta ei sitten loppujen lopuksi tullut mitään. Minä menin naisten puolelle naapuriveneen rouvan ja tyttärien kanssa ja totesimme, että sauna on kylmä. Siitä käytiin sanomassa ja hups kun olivatkin unohtaneet laittaa sen päälle. No ei se siltikään alkanut lämmetä kovin nopeasti, joten jouduimme tyytymään kuumaan suihkuun. Tällä kertaa tuli sitten tuhlattua vettä vähän enemmän kun oli aika kylmä siellä suihkuhuoneessakin. No ehdimmepä sitten hyvin katsoa Possea. Meillä oli "televisiona" Pasin kännykkä, suhteellisen hyvin toimi MTV-katsomo. Katsottiin sitten vielä Pelimies ja sen jälkeen olikin aika käydä nukkumaan.

Miten sitä sunnuntaisin herääkin kukolaulun aikaan vaikka saisi nukkua? Niin kävi nytkin. Kahdeksalta noustiin ja maisema oli kaunis aamusumussaan. Yhdekän jälkeen päästiin jo liikkeelle ja kävimme tyhjentämässä septin. Joka oli muuten aikaisemmin vierasvenesataman rannassa, mutta on nyt saanut uuden laiturin ihan siihen niemen kärkeen. Ensin testattiin syvyyttä ajamalla keula kohti rantaa, kahden metrin kohdalla peruutettiin takaisin ja todettiin että päästään riittävän lähelle septiä köliä nostamatta ja peruutettiin laituriin. Septissä oli kyllä riittävästi letkua, että kauemmaksikin veneen voi huoletta jättää.

Päivän teema oli auringonpaiste ja tuulettomuus. Kieltämättä keli oli aikamoisen kalsea koneella ajella heikkoon vastatuuleen. Päivän kohokohta oli hyljebongaus ja vielä kaksi kertaa.

Etsi kuvasta hylje

Minulla tuleekin veneilystä parin viikon tauko, kun tulevana viikonloppuna Pasi lähtee perinteiselle äijäreissulle ja seuraavaksi viikonlopuksi on muita suunnitelmia. Veneen siirto alkaa olla ajankohtainen, se on edessä viimeistään lokakuun puolen välin paikkeilla.

Syyskuisen viikonlopun mukavat purjehdustuulet

Viikonlopuksi oli ennustettu oikein mukavaa säätä, joten lähdettiin toki merelle tuulia hyödyntämään. Kohteeksi valikoitui Helsingholmenin kaunis saari.

Lauantaina oli aamusta vielä vähän sumuisaa kun lähdettiin, mutta ei se meitä haitannut. Alkumatkasta Airistolla päästiin muutamalla kryssiliikkeellä pitkälle. Nauvon lossien jälkeen jouduimmekin sitten kryssimään vähän pidemmän pätkän, mutta onneksi oli mukavasti tuulta ja muutaman käännöksen jälkeen förstillä (minä) alkoi jennan säätelykin sujumaan kitkattomasti.

Kuutisen tuntia meillä meni matkaan ja perille päästyämme huomasimme, että saunaan pääsy taitaa olla toiveunta, kun satamassa oli veneitä jo reilusti yli 10. No klo 00 olisi päästy, mutta ei siihen aikaan enää jaksa joten välistä jäi tällä kertaa.

Päädyimme ennen ruuan laittoa vähän kiertelemään paikkoja, kun minulta on jäänyt hiekkaranta ja iso osa muutakin saarta näkemättä kun ollaan yleensä niin pikaisesti vierailtu. No hevosta en nähnyt tälläkään kertaa, ehkä ensi kerralla? Päivän aikana matkaevääksi oli nautittu pizzaa, joten ruokaa piti vähän tehdä. Meillä oli tällä kertaa ruokana "mitä veneestä löytyy" periaatteella possu-sahrami-risottoa. Pitää alkaa jo vähän tyhjentää varastoja, kun kohta täytyy vene siirtää taas talvitelakalle. Yritettiin nauttia kauniista syysillasta sitloodassa mutta jo seitsemän jälkeen alkoi tulla niin kosteaa, että oli pakko luovuttaa ja siirtyä sisälle lämpimään. Musiikkia kuunneltiin jonkin aikaa, mutta reippaan purjehduspäivän päätteeksi kyllä uni alkoi painaa silmiä jo yhdeksän jälkeen.

Sunnuntai aamu valkeni kauniin aurinkoisena ja lämpimänä. Heräilimme ajoissa ja aamupala oli nautittu jo ennen kello yhdeksää ja lähtemään päästiin pian sen jälkeen. Oli ihan t-paita keli kun lähdimme matkaan. Nostimme ison heti lähdettyämme ja lähdimme hiljalleen koneen avittaessa matkan tekoa eteenpäin. Pasi alkoi laittamaan meille spinnuvarustusta ja minä nojailin ruoriin huimassa 3 solmun nopeudessa. Siinä sitten ihmettelin että mikäs se tuolla veneen vieressä möllöttää? Hyljehän se oli, hetken se meitä ihmetteli ja sukelsi sitten näkyvistä. Tämän jälkeen saatiin spinnu ylös ja vauhtiakin tuli lisää matkantekoon.

Parin tunnin seilaamisen jälkeen sää alkoi muuttua. Meidän takaa alkoi lähestyä sumualue kovaa vauhtia. Sitä kiidimme karkuun minkä ehdimme, mutta sen tulon huomasi varsinkin siitä että sää kylmeni. Oli pakko lisätä vaatetta, t-paidalle ei enää tarennut olla. Ensimmäinen jiippi spinnun kanssa meni kohtuullisen hyvin ja saimme ohitettua muutaman veneenkin edeltämme. Toiseen jiippiin valmistauduttiin huolella, mutta jotain meni pieleen ja spinnu kierteelle. Sitä ei saatu enää auki ja tuulikulma muuttui spinnuttelulle epäedulliseksi joten spinnu oli pakko laskea alas. Ja pussittaa kun kierteellä oli. Jatkoimme matkaa isolla ja jennalla. Airistolle saavuttaessa spinnua olisi taas voinut käyttää, mutta emme enää viitsineet lähteä yrittämään selvittämistä, joten matka jatkui isolla ja jennalla purjehtien. Purjeet laskettiin taas samppansuntissa ja loppumatka laiteltiin venettä rantautumiskuntoon.

Sää edessä oli kaunis...

samaan aikaan takana sumurintama lähestyy...

Viikonlopun purjehdus oli kyllä kaikin puolin mukava, jollei ota huomioon spinnun kanssa sattunutta säätöä. Spinnu on nyt kotona odottamassa selvittelyä, että saadaan se taas mukaan seuraavaan reissuun.

Kuunari Helenakin oli purjehtimassa.

Muinaistulien yö Parattulassa

Vihdoinkin merelle, pikkuisen tauon jälkeen. Oli välillä huonoja kelejä ja yhdet 40+40 syntymäpäivät niin jäi viikonloppuja väliin, ettei päästy lähtemään. Muinaistulien yötä päätettiin kuitenkin lähteä jonnekin viettämään. Suurimman ongelman paikan valinnassa aiheutti Rauli-myrsky. Piti löytää satama, joka olisi suojainen. Ja tietty edes jompaan kumpaan suuntaan pääsisi purjeilla sekin piti ottaa huomioon.

Suojaisuuden takia päädyimme Peterzenille ja olemme sen mukavaksi paikaksi todenneet. Lauantai aamulla lähdimme matkaan, niitä myrskytuulia uhmaten. Airistolla keli oli vielä suhteellisen kevyt, mutta Pyytinkarin jälkeen Jataniemen aukolla oli aivan järkyttävä aallokko ja mitä lähemmäs Iniönaukkoa päästiin sitä korkeimmiksi aallot muuttuivat. Ja vastatuuli tietenkin. Pasi oli aivan litimärkä venettä ohjatessaan, kun vesi löi mukavasti yli. Muutenhan sää oli lämmin, ei valittamista. Matka tuli tehtyä siis lähinnä koneajona, muutaman kerran avattiin hieman jennaa auttamaan matkantekoa, silloin kun ei ollut pahasti vastaista.

Viiden ja puolen tunnin reissaamisen jälkeen olimme perillä. Pieni tuuli ei satamassa enää haitannut. Paljon oli porukkaa, mutta meidänkin jälkeen tuli vielä muutama vene ja kaikki mahtuivat. Kävimme syömässä ravintolassa hyvät kuha-annokset ja hetken niitä sulateltuamme menimme saunaan. Yleensä Pasi saunoo pidempään kuin minä, mutta tällä kertaa kävi toisin päin. Mutta en vaan malttanut lähteä pois kun kerrankin löytyi juttuseuraa saunasta.

Ravintolan terassilla oli livemusaa, se kuului mukavasti veneeseen, ei tarvinnut lähteä minnekään vaan istuimme sitloodassa nauttimassa illasta. Auringon laskun jälkeen kalliolle sytytettiin useita pieniä tulia palaamaan ja vähän myöhemmin ammuttiin raketteja. Yö oli rauhallinen ja nukuimme hyvin.

Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen. Aamupalan jälkeen kurvasimme septille ja lähdimme kohti kotia. Päästyämme ulos Parattulaan menevästä kapeasta väylästä näytti tuulta olevan mukavasti, joten laskimme heti kölin ja nostimme ison. Siinä samoihin aikoihin lähti peräkanaa useita purjeveneitä ja aika useat tekivät samoin, että heti vaan purjeet ylös. Iniönaukolla kokeilimme aluksi jennaa ison seuraksi, mutta koska tuuli oli myötäinen päädyimme spinnuun. Päivän paras valinta. Sää ei ollut kovin lämmin, vaan huomattavasti kylmempi kuin lauantaina, mutta ei se menoa haitannut. Myötätuuli oli meillä koko matkan. Pääsimme spinnuttelemaan jopa Pyytikarin ja Maisaaren ohittavat kapeikot, kun yleensä niissä tuuli kiertää niin, että purjeet joutuu laskemaan tai vähintään koneella auttamaan.

Loppujen lopuksi spinnu laskettiin ihan Samppansuntin suulla ja iso hieman myöhemmin. Kertakaikkisen mukava viikonloppu jonka kruunasi sunnuntain spinnuttelu.

Pasin työkavereiden purjehdusreissu 6.8.2016

Sain työkaverini Pirjon kirjoittamaan päivän reissusta tekstin, pientä vaihtelua blogiin.

Talvella tuli juttua, että työpaikan Pasilla ja Jerellä on purjeveneet. Aloin heti värvätä purjehdusreissua kesään. Innokkaita olikin mukavasti, joten kahdella veneellä olisi aiheellista lähteä matkaan. Pasin vene on Hirvensalossa ja Jeren Paraisilla, eli lähtö kahdella veneellä onnistuisi loistavasti. Ennen kesälomia lyötiin lukkoon purjehduspäivä 6.8., sekä varapäivä 13.8., jos ilmat eivät suosi.

Lähtö lähestyi ja edeltävä viikko oli erittäin epävakaista säätä ja viikonlopuksi luvattiin enemmän ja vähemmän vettä. Lisäksi tuultakin oli luvassa heikonlaisesti. Pojat kuitenkin päättivät, että reissuun lähdettäisiin 6.8. klo 10. Pasin veneessä olisi Jussi ja Pirjo, Jeren veneen kyytiin lähtisi Juho.

Lähtöaamu oli kaunis ja lämmin. Pirjo oli pakannut mukaan kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaatteet, näin taattaisiin ilman pysyminen kauniina. Aurinko paistoi sopivasti pilvenlomasta ja matka edistyi mukavasti. Otettiin yhteyttä Jereen, jonka sijainti oli 60 18’ 07”N 22 03’ 00’E. Meidän sijaintimme oli silloin 60 21’N 22 04’E, siispä saatiin näköyhteys! Sopivasti saavuttiin yhtä aikaa Rymättylän Röölään. 

Röölänrannan ravintolassa syötiin lounas ja mentiin Pasin veneelle kahville.

Paluumatka alkoi n. 16.30. Aluksi tuulta oli juuri ja juuri sopivasti, mutta sitten tyyntyi. Laitettiin moottori käyntiin ja köröteltiin matkaa eteenpäin. Vähitellen saatiin tuulta ja Pasi levitti ison, värikkään spinaakkeri purjeen. Sen avulla päästiin kovaa vauhtia, minun mielestäni ainakin.

Satamassa oltiin 19.20. Pasi hääri hetken veneellä ja laittoi kaikki köydet ym. vermeet paikoilleen. Päivä oli ollut todella mukava ja myös sää suosi meitä!! Pirjon ei tarvinnut ottaa repustaan yhtään vaatetta esiin. Aurinkorasvan olisi tietysti voinut ottaa, koska pientä punoitusta otsalla oli havaittavissa.

Kiitos Pasi päivästä vesillä! Oli kiva seurailla, kun Pasi puuhasteli veneen kanssa tietäen mistä narusta pitää milloinkin vetää tai löysätä. Kaikkia meitä olisi varmasti harmittanut, jos emme olisi säätä uhmaten lähteneet matkaan.