Yleensä jää näin kauden lopuksi aina kirjoittamatta näistä siirtoreissuista teksti. Syy siihen on, että melkein aina saadaan ajella koneella ja mitään kerrottavaa ei ole. Tällä kertaa oli toisin, päästiin oikein purjehtimaan koko matka. Yleensä siirtoon on mennyt 9 tuntia, nyt meni 8 ja keskinopeus oli 6.3 solmua.
Lähdetiin siis lauantaiaamuna liikenteeseen. Tarkoitus oli tyhjentää septi, kun sellainen on S-Mariniin saatu. Pasi oli vielä perjantaina käynyt kokeilemassa, että se varmasti toimii. No ei toiminut ei. Kaksi kertaa on vissiin saatu siinä septi tyhjäksi sen jälkeen kun se laituriin ilmestyi.
No ei tästä sitten sen enempää huolta otettu, vaan lähdettiin matkaan. Pasi oli tuuliennusteita katsonut ja sanoi, että takamyötäistä pitäisi olla. Airistolle kun päästiin niin aallokkoa oli ja tuultakin riittämiin. Ehdotin että pitäisikö kuitenkin reivata. Ei kuulemma takamyötäiseen. No ei reivattu ja toisaalta se oli hyvä päätös, sillä täydellä isolla mentiin sitten ne heikkotuulisetkin alueet hienosti. Muutaman kerran oli sellainen puuska että brootsaus oli lähellä, mutta kuka näitä laskee. Koneella jouduttiin auttamaan parit ahtaammat kapeikot, mutta muuten purjeiden voimalla koko päivä.
Olimme päättäneet, että purjeet otetaan alas jo matkalla, ettei tarvitse sitten sunnuntaina vesisateessa tulla niitä laskemaan. Hyvä päätös tämänkin. Angelniemen jälkeen joudutaan joka tapauksessa koneella ajamaan köli ylhäällä loppumatka niin mikäs siinä oli purjeita laskea ja laskostaa. Laskut sujuivat hyvin, mutta ei se laskostus ihan niin helppoa ollutkaan, tuuli kuitenkin ihan kohtuullisesti vielä siinäkin vaiheessa. No mukaan kotiin purjeet lähtivät ja saunaa odotellessa pidettiin laskostus sulkeiset takapihan terassilla.
Omasta mielestä oikein antoisa purjehduskausi ja nyt sitten vaan suunnittelemaan ensi kesän reissuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti