Tuuli - purjehtijan paras kaveri

Viikonlopun viettoon lähdettin poikkeuksellisesti jo perjantaina, teinien toiveesta. Halusivat kuulemma nukkua lauantaina aamulla pitään. No ei siinä mitään, Pasi otti aamulla töihin mennessään autoon kaiken mikä säilyi lämpimässä ja minä hain teinit ja ruuat kotoa oman työpäivän jälkeen ja kohti Turkua.

Suhteellisen nopeasti saatiin itsemme ja vene lähtökuntoon ja eikun Airistolle. Tuulta olikin mukavasti ja nostimme purjeet heti. Pääsimme Samin kipparoimana yhdellä halssilla lähelle Seiliä, jonka jälkeen piti laskea purjeet ja mennä loppumatka koneella. Suuntasimme siis Nauvoon.

Nauvossa ei vielä meidän saapuessa ollut kovinkaan täyttä mutta illan mittaan alkoivat laiturit täyttyä. Kävimme saunassa ja nautimme iltapalaa veneessä sekä pelasimme korttia.

Lauantai aamuna heräsimme sitten sateeseen. Kiirettä lähteä ei ollut, kun olimme menossa Dalskäriin, joten teinitkin saivat kauneusunensa. "Aamupalaksi" söimme lämmintä savulohta. Pikkuhiljaa alkoi päivä kirkastumaan, joten lähdimme jatkamaan matkaa.

Tällä kertaa nostimme purjeet jo hyvissä ajoin ennen Nauvon losseja. Sini toimi kapteenina ja kryssillä mentiin koko matka Dalskäriin asti. Pasi valitteli jo loppumatkasta että alkaa väsyä jennan veivaamiseen, sen verran paljon jouduimme kryssimään.

Dalskärissä oli muutama vene meidän sinne saapuessa, eipä tarvinnut tälläkään kertaa kenenkään hypellä kalliolle kun köysi tultiin vastaanottamaan. Kävimme katsomassa etelärantaa, kun sinne on tullut vedenalainen patsaspuisto, mutta kovan tuulen vuoksi kenelläkään ei ollut hinkua mennä sukeltelemaan. Hetkessä nousi myös tiheä sumu ja ilma viileni monta astetta. Kauaa se ei kestänyt ja myöhemmin illalla istuimme grillin äärellä syömässä ja nauttimassa auringonpaisteesta. Teinit innostuivat kahlaamaan rannalla ja heittelemään leipäkiviä. Illalla pelattiin taas vähän korttia.

Patsaiden tekijöiden kasvovalokset betonista

Kolmas kasvovalos

Sumu lähestyy

Sunnuntainakaan ei pidetty kiirettä lähdöllä, vaan nukuttiin pitkään ja valmisteltiin matkaeväät. Naapuriveneen kippari ojenteli köydet joten kenekään ei tarvinnut niitäkään kalliolta hakea.

Alkumatkasta tuuli oli olematonta mutta myötäistä ja menimme koneella jonkin aikaa. Matkalla näimme turkulaisten meripartiolaisten veneen harjoittelemassa mereen pudonneen pelastamista. Pensarin lähistöllä nostimme ison ja jennan, matka jatkui leppoisasti lilluen.

Meripartiolaiset harjoittelemassa

Pensarin jälkeen bongasimme Kaminamin, joka pyyhälsi jumalattoman ison genaakkerin avulla koko letkasta veneitä ohi. Sen innostamana päätimme nostaa spinnun nopeuttamaan omaa matkantekoa. Eikä ollut huono veto laisinkaan. Minä sain vuorostani ohjata, kun Pasi nosti spinnun teinien avustamana. Jo alkoi tulla vauhtia meidänkin matkantekoon. Ohitimme monta venettä matkalla ja vauhtia oli Airistolla parhaimmillaan 7 solmua, kun tuulta oli jonkin aikaa yli 7 m/s. Spinnun lasku sujuin mallikkaasti, ison kanssa oli ongelmia, kun mulle kävi moka enkä venettä kääntäessä huomannut yhtä pientä purjevenettä joka oli jäädä alle, mutta onneksi ehdin kääntämään veneen Pasin roikkuessa puomissa kiinni.

Kaminami kiitää ohi

Loppumatkan ajo sujuin rauhallisesti ja rantautuminenkin onnistui hyvin huolimatta kohtuullisen kovasta myötätuulesta satamassa.

Viikonloppuun mahtui vaihtelevia tuulia ja erilaisia purjehduspäiviä. Kaikin puolin onnistunut reissu siis.