Kun vihdoin saatiin purjeet ylös, otettiin isoon heti 2-reivi ja avattiin rullaa vain hieman, näillä setupeilla mentiin koko matka melkein Verkaniin asti. Loppupätkähän on pientä mutkittelua, joten purjeet on laskettava jo isolla väylällä. Loppumatkasta sadekin taas alkoi, mutta se ei enää siinä vaiheessa haitannut.
Verkanissa oli hyvin tilaa, jostain syystä varsinkin laiturin sillä puolen minne me halusimme, nimittäin keula tuuleen. Ehkä kymmenkunta venettä kaikkiaan oli paikalla. Meidän ruokasuunnitelmat olivat aika selvät kun satama valittiin, eli Buffaloon syömään. Ei pettänyt ruokalista tälläkään kertaa. Illalla esiintyi myös trubaduuri, voicestakin tuttu Patrik Linman. Hyvin lauloi, ei tosin jaksettu kuin eka setti kuunnella, sen verran alkoi jo päivän purjehdus painaa.
Yö ei sitten loppujen lopuksi ollut kovin leppoisa. Tuuli kääntyi yöllä sen verran, että takana nukkujia häiritsi veden lätkytys peränjatkeeseen. Sami oli kuulemma nukkunut keulassa ihan hyvin, ei ollut maston kalinat häirinneet. No hyvä niin.
Sunnuntaina paistoi aurinko, oli mukava startata kotimatkalle. Tällä kertaa tuuli oli takamyötäinen ja vauhtikin sen mukainen. Keskinopeus oli purjeilla yli 6 solmua. Reivatuilla lähdettiin matkaan, mutta Airistolla sai reivit purkaa. Tällä kertaa matkanteko oli tasaisempaa, eikä menty kenallaan, joten
sitloodassa saattoi aivan hyvin ottaa pikku päivätorkut, perheen miesten hoitaessa styyraamisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti