Haapsalusta lähdettiin kohti Saarenmaata. Tarkoitus oli kierrellä useampi satama aina Kuressaareen asti. No toisin kävi. Haapsalussa kone aamulla starttasi vähän yskien, Pasi sanoi, että nyt ne ilmat sieltä varmaan tulivat ja lähdettiin matkaan. Kone oli käynnissä koko päivän, purjeita kyllä käytettiin mutta koneavusteisesti, sen verran hiljaa tuuli. Jossain vaiheessa matkaa kone alkoi taas nikotella, vähän jännitti että päästäänkö Kuivastuun asti vai joudutaanko rantautumaan purjeilla. Kytättiin myös perässä tulevia ruotsalaisia, että voidaan tarvittaessa pyytää apua. No perille päästiin. Satama on pieni eikä siellä ole juuri nähtävää. Yllättävän vähän lauttaliikeenne mantereelle ja takaisin häiritsee.
Aamu Kuivastussa alkoi suunnittelulla, päätettiin tankata ennen lähtöä. Katsottiin siinä sitten mallisuoritus ruotsalaisilta miten ei mennä tankkauspaikalle eli keula kolisten laituriin. No ei itselläkään sitten sujunut ihan mallikkaasti. Vesi oli sen verran matalalla että peruutettiin kiveen, hieman köli siihen kolahti. Tankkauksen jälkeen päästiin ongelmitta matkaan kohti Köigustea. Tämä on ihan uusi satama, noin puolessa välissä Kuivastusta Kuressaareen. Sataman "löysin" vahingossa Facebookin saariston satamat ryhmän kautta.
No matkalla ei tuullut, meitä ennen lähteneet ruotsalaiset sentään yrittivät purjeilla, mutta me ei jaksettu vaivautua, mentiin koneella. Loppumatkasta alkoi taas jo jännittää kun kone vähän temppuili. Ja toisaalta kun satamaa ja väylää ei ole merkitty karttaan niin on hankala suunnistaa, varsinkin kun plotterikin päätti seota väliaikaisesti matkan varrella. Ukkosta oli selvästi ilmassa ja mekin saimme pienen sadekuuron päällemme. Tiedä sitten oliko niin paksu pilvikerros vai mikä kun hävitti gps:n signaalit hetkeksi. Onneksi plotteri alkoi toimimaan ja loppujen lopuksi huomasimme, että myös väylä Köigusteen oli merkattu. Satamaan johtaa uusi ruopattu väylä ja satamakin on ruopattu syväksi, vähän meitä kuitenkin epäilytti ja jäimme ulkopuolelle poijuun vaikka emäntä huuteli laiturilla että sisäpuolelle vaan.
Köigustessa tosiaan emäntä oli laiturilla vastassa ja kertoili heti tärkeimmät. Laiturilla oli sähköt, mutta vettä ei vielä saanut. Rannan satamakonttori / baari yhdistelmän luona toimi netti. Vieressä oli todella vanhahko huoltorakennus, vessat, suihku ja sauna. Ensi kesäksi on tulossa uusi huoltorakennus. Juotiin siinä baarissa sitten yhdet ja kuultiin että parin tunnin päästä on savuahventa myynnissä 2 euroa kappale, ei tarvinnut sen kummemmin miettiä mitä syötäisiin. Muutama muukin veneilijä (esim ne ruotsalaiset, jotka on jo mainittu) löysi tiensä satamaan. Köigusteen pääsee myös autolla tai pyörällä, samassa on leirintäalue. Minä kävin uimassa koska virolaisetkin kävivät. Ruuan jälkeen kiertelimme hieman, mutta mihinkään pitkälle ei jaksettu.
Aamulla vielä aamupalan aikaan suunnitelmat olivat kohti Kuressaarta. Minä juttelin vessareissulla pitkät jutut emännän kanssa. Hän toivoi, että suomalaiset veneilijät löytävät paikan. Meiltä ainakin suositus, suojainen satama ja hyvä palvelu. Lähdimme merelle ja siinä vaiheessa kun olisi pitänyt lähteä puskemaan vastatuulee Kuressaareen hieman epävireisellä moottorilla, päätimme suunnata takaisin Kuivastuun ja nostimme purjeet. Matkalla ei juurikaan ole mitään nähtävää kun Virossa ei ole samanlaista saaristoa kuin Suomessa. Merta vain. Rantautuminen Kuivastussa meinasi mennä plörinäksi kun kone sammui juuri, mutta onneksi satamakapteeni oli vastaanottamassa köysiä, joten laituria ei kolisuteltu. Toisin kun ne myöhemmin saapuneet Virolaiset jotka peruuttivat isolla vuokra Hansella täysillä päin laituria, taisi pakki ja eteenpäin mennä sekaisin. Grillattiin ja syötiin. Päätettiin että herätään ajoissa jatkamaan matkaa kohti Kärdlaa.
Aamulla tosiaan oli kello soittamassa seiskalta. Aamupalan jälkeen Pasi sai naapuriveneestä pätkän polttoaineletkua, josko olisi sopivaa ja sillä saisi ongelman ohitettua. Valitettavasti ei ollut joten lähdettiin taas vähän jännityksellä matkaan. Tuulen puolesta keli näytti hyvältä ja spinnuteltiinkin pitkät pätkät. Koneajoon siirtymisen jälkeen nähtiin tämän kesän ensimmäinen hylje. Se taisi hetken jopa seurata meitä. Matkalla jouduimme melkoiseen sumuun Väinämerellä. Yhtäkkiä kaikki vain katosi, oli aika hassua mennä kun taivas kuitenkin näkyi ja aurinko paistoi mutta merellä ei nähnyt mitään. Kerran siinä sumun jälkeen konekin sammui, mutta kyllä se onneksi käynnistyi eikä tänäänkään tarvinnut purjeilla laituriin rantautua. Tänään siis ollaan Kärdlassa ja huomenna olisi tarkoitus ylittää Suomenlahti ja siirtyä kotimaan satamiin ihmettelemään tuota moottorin ongelmaa. Mitään kunnon ylitystuulta ei vissiin ole luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti