Maakravut Näsbyssä nääs.

Sisareni Veera ja miehensä Teppo lähtivät meidän mukaan reissuun, tässä hieman heidän tunnelmia purjehduksesta Näsbyhyn ja takaisin.

Vaikkei mittää Tamperelaissi ollakkaa, niin kato tota noi niinku, toi nääs sopii toho otsikkoo.
Maakrapujen loman alkajaisiksi pääsimme purjehdusretkelle kauniiseen Suomen saaristoon. Keliennusteet lupailivat etukäteen 28°C tuuletonta, joka sitten muuttui vesisateeksi, mutta lopulta oli aurinkoista, noin 20°C sekä tuulista, ei sadetta. Tuuli oli toivottua, olihan kyseessä purjehdus. Ja tuulta oli, sanotaanko, riittävästi. Tai ehkä sopivasti. Purjehdus sujui hyvin, vaikka kallellaan mentiinkin. Pystyi keskittymään myös maisemiin, paitsi jos oli ruorissa, niin piti keskittyä ohjaamaan. Tuli opittua mitä sana reivaaminen tarkoittaa purjehtimisessa käytännössä.

Vaihtoehtoja purjehduskohteelle oli kaksi. Näsby ja joku muu. Valitsimme Näsbyn, koska sinne pääsisimme lähes koko matkan purjeilla ja ennusteiden mukaan myös takaisin. Siis Näsbyn satama, Houtskari. Matkalla katsoimme, että kohteessa on Houtskari päivät ja erilaista ohjelmaa luvassa. Varsinaisesti ohjelmalla ei ollut merkitystä, sillä tarkoitus oli rentoutua, saunoa ja grillata. Etukäteen olimmekin varanneet karitsan pihvejä ja punaviiniä. Kohteessa huomasimme, ettemme olleet suinkaan ainoat vesitse liikkuvat. Saimme veneen vielä laituriin ja kyllä sinne meidän jälkeenkin veneitä tuli. Ja sopu sijaa antaa. Mitenköhän tuo toimisi kauppakeskuksen ruuhkassa? Autot niin liki, että fendari mahtuu väliin ja kattoluukun kautta ulos? Siinä kohtaa voisi ystävällisyys loppua, mutta vierasvenesatamassa kai aika normaalia.

Näsbyssä oli siistit tilat saunoineen ja meno mikäli oikein ymmärsimme, Houtskaripäivien mukaista. Sataman ravintolaa emme käyttäneet, vaan grillasimme pienellä grillipaikalla pihvit ja nautimme aterian veneessä. Olimme muutenkin varanneet evästä reissuun riittävästi.

Päivä ja ilta sujui leppoisasti. Maailma tuli paremmaksi (kuten aiemminkin tällä porukalla). Tuuli ei täysin tyyntynyt yöksi. Osasimme kuitenkin nukkua veneessä, pienestä tuulesta ja sen aiheuttamasta liplatuksesta huolimatta.

Aamulla keula kohti Turkua. Aurinkoista ja tuulista jälleen. Eli kallellaan, mutta jo tottuneempana. Tuuli oli kai parhaimmillaan 14m/s ja siinä tuli mieleen, että pitää oikeasti tietää mitä mistäkin narusta, tai siis köydestä, tapahtuu. Muutenkin jäimme miettimään, että erilaisista säännöistä ja etiketeistä olisi hyvä jokaisen vesillä liikkujan tietää.

Kiitokset vielä isännälle ja emännälle. Purjehditaan toistekin. Ainoa asia mikä jäi reissuista mietityttämään, oli miten voi pääsylippu paikallisiin tanssiaisiin maksaa 20€/person?

Pian Ps. Kohtasimme Finnlinesin jälleen kapeimmassa mahdollisessa paikassa, melkoisen puuskaisessa tuulesssa, ei niin, että olisi vene ollut hieman lähdössä omille teilleen (brootsattiin taas). Onneksi Pasi ruorissa oli hereillä ja kone muuten käynnistyi melko hätäiseen, että päästiin taas oikeaan suuntaan.