Eräänä sumuisena aamuna

Lauantaina oli kello soimassa jo seitsemältä. Suunnitelmissa ehtiä Verkaniin ajoissa, että saa hyvän paikan laiturista. Arvelimme, että porukkaa olisi tulossa ribs-buffetista nauttimaan. Teinikin lähti mukaan ribsejä syömään.

Yhdeksän jälkeen kotisatamassa kuuntelimme ruotsinlaivojen sumutorvia ja olihan sitä sumua alkumatkasta kyllä. Ruotsin paatit ehtivät mennä mutta Finnlines tuli vielä hiljalleen sumusta. Meillä oli koko matkan kohti Verkania tiedossa vastatuulta. Päädyttiin koneajoon eikä edes alettu kryssiä, juurikin aikataulun vuoksi. Hyvä valinta sen huomasimme perillä.

Sieltä se Finnlinesin laiva tulee, niinkuin näkyy.

Saavuimme Verkaniin puoli kahden maissa. Muutama vene oli jo kiinnittyneenä laituriin ja vastapäisistä moottoriveneistä annettiin apuja tasapuolisesti kaikille saapuville. Meidän tulon jälkeen alkoikin se varsinainen saapumisrumba. Viiteen menessä laituri aivan tupaten täynnä ja muutama vene joutui laittamaan tankkauslaituriinkin kiinni.

Meidän oli tarkoitus mennä saunaan heti viideltä, mutta sama ajatus oli monilla muillakin. Menimme sitten vähän myöhemmin, kun meillä ei sinällään ollut kiire, pöytävaraus oli kello kahdeksaksi. Menimme ravintolaan jo puolelta, ajatuksena että juomme vaikka yhdet siinä baaritiskillä, no eipä tarvinnut päästiinkin heti pöytään. Ja iloinen yllätys oli että juoma kuului buffetin hintaan. En muista että sitä olisi missään mainittu, mutta hyvä niin.

Ja ne ribsit  oli aivan törkeän hyviä. Taidettiin jokainen syödä hieman liikaa. No eipä tarvinnut ottaa jälkkäriä. Kovin kauaa ei jaksettu syönnin päälle istua ravintolassa joten menimme veneelle. Päivän pituus alkoi unettaa ja aika pian kävimmekin nukkumaan.

Sunnuntai aamuna ei sumua näkynyt. Pääsimme aamupalan syötyämme lähtemään kotimatkalle puoli yhdentoista maissa. Isolle väylälle päästyämme saimmekin nostaa ison ja spinnun. Tuuli oli myötänen koko matkan tänään, joten spinnulla mentiin.

Airistolle saavuttaessa sössimme jiipin ja spinnu meni solmuun ihan kunnolla. Siinä meni tovi jos toinen sitä selvitellessä ja spinnua nostaessa ja laskiessa se otti vähän kylpyäkin meressä. No saimme sen lopulta selväksi ja uudelleen ylös ja vetoon. Lähestulkoon rajakarille asti spinnuttelimme. Onneksi Sami tuli kannelle jelppimään purjeiden laskussa, joten saatiin spinnukin nätisti alas. Myös laituriin ajo onnistui hienosti, kovasta sivutuulesta huolimatta.