tiistai 31. heinäkuuta 2012

Tiistain tiukka legi

Just tänään aattelin, että muutentaan tää blogin nimi Amélien seikkailut saaristomerellä- nimiseksi...

Aamulla pääsimme hyvissä ajoin (Rahkilan lasten aikaa) lähtemään Bomarsundista liikkeelle. Suuntana tänään Kumlingen remmarhamn.

Myötäaallokko on syvältä


Tuulet olivat melkoisen vaihtelevat ja kovenivat koko matkan ajan n 7 m/s jopa 12 m/s. Myötäaallokossa jälleen mentiin ja vauhtiakin piisasi.  Myötäaallokko kääntelee koko ajan venettä ja ohjaamisessa saa olla tarkkana ettei vene kiepsahda 180 astetta ympäri. Kapteeni on sitä mieltä että oli ehkä tämän reissun raskain pätkä vaikka nopeasti päästiinkin kohteesta toiseen. Ei muuten ole kertaakaan osunut sadetta meidän kohdalle tällä reissulla ja nyt kun näin kirjoitan niin varmasti huomenna sataa...

No vauhdistakin johtuen olimme remmarhamnissa hyvissä ajoin, poijuun kiinnittyminen ei ihan mennyt putkeen, kun oli kova sivutuuli ja pieni poijun lenkki. Otettiin toinen poiju lähempää laituria, vikatikki.


Poijukiinnitys eller hur or not?

Käytiin maksamassa satamamaksu ja lähdettiin sitten veneelle laittelemaan purjeita kasaan. Tuuli oli noussut n 11 m/s, ja suoraan satamaan. Otettiin fokka laiturille (Sini, Pasi ja minä) ja alettiin laskostamaan. Juuri kun oli saatu koko fokka laskostettu, Sini alkaa kiljua, että veneen perä on irti, Pasi lähti samantien katsomaan, että onko poijuhaka mennyt rikki ja minä jäin makaamaan fokan päälle, ettei se vaan karkaa mihinkään. Sääli ettei siitä ole kuvaa, oli varmaan huvittavan näköistä. Tuuli painoi veneen kohti laituria kovaa kyytiä mutta Pasi ja Sini saivat sen jarrutettua, niin ettei mitään mennyt rikki. Äkkiä sitten vaan fendareita lisää kylkeen ja naapuriveneen saksalaisetkin tulivat avuksi. Siinä sitten selvisi, että poijuhaka oli ehjä mutta koko poiju irtosi pohjavaijeristaan. Ei ollut kuitenkaan vissiin mikään yllätys henkilökunnalle, kun kylkikiinnitys oli ihan ok tämän jälkeen. Eipä tätä venettä kyllä tällä tuulella tästä helposti olisi poijuun enää saanutkaan.

viaton poiju, ei siis se joka meni rikki


Tämän päivän koettelemusten jälkeen suihku oli ehkä maailman paras, vaikka vesi vähän raudalta ja suolalta maistuikin. Huomenna kohti Houtskaria tai Houtsalaa tai jopa Pähkinäistä, Turkuun on vähän liian pitkä matka kerralla mennä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti