Viikonlopuksi kun oli ennustettu hellettä niin ajateltiin lähteä purjehtimaan, josko vähän olisi viileämpää merellä. Lauantain aikataulut venyivät "hieman" kun unohdettiin veneen ja telakan portin avaimet toiseen autoon ja huomattiin tilanne vasta Hirvensalossa.
Olimme alustavasti suunnitelleen että mennään Stenskäriin tai vaihtoehtoisesti siihen toiselle rannalle. Matkalla kuitenkin tutustuttiin hieman tarkemmin Partiolaisten satamakirjaan (kevään messuostos) ja päädyttiikin siitä valitsemaan luonnonsatama Staffasharu. Helposti löysimme sinne ja muutama muukin oli löytänyt mutta hyvin oli tilaa ja saimme mukavasti neuvoja rannalta aiemmin tulleilta.
Metsäpalovaroituksen vuoksi grillaaminen oli kiellettyä niin olimme päätyneet lidlin nyhtöpossuun ja lisukkeisiin wrapin sisällä. Kyllä maistui. Pasi täytti sup-laudan ja kävi kiertämässä rantoja. Testattiin myös paukkuliivejä, minä uimalla ja Pasi hyppäämällä. Hyvin toimivat meidän vanhat ja hieman vuotavat liivit. Niitähän ei siis enää tänä kesänä ole käytetty kun uudet ostettiin venemessuilta keväällä. Vanhat liivit on olleet veneessä juurikin sitä varten että testataan ja nyt oli ensimmäisen kerran koko kesänä sen verran lämmin merivesi että uimaan pystyi muutenkin kuin vain pikaisesti kastautumaan. Pasihan ei ollut tänä kesänä vielä uinut kertaakaan.
Kiivettiin myös ylös kalliolle ihailemaan maisemia. Ilta oli lämmin niin olipa mukavaa istua itikoiden syötävänä, sisälle niitä ei onneksi päässyt, siitä piti huolen meidän hyvin suunnitellut itikkaverkot. Pasi näki hylkeenkin uivan kauempana lahdella ja aamulla kuulimme naapuriveneestä, että he kun olivat istuneet vielä pidempään ulkona kuin me, niin hylje oli tullut ihan veneiden viereen ihmettelemään.
Sunnuntaina kerrankin kesäaamu jonka voi aloittaa pulahtamalla mereen, sen teinkin. Aamupala sitloodassa ulkona on myös tänä kesänä ollut harvojen aamujen herkkua, nyt oli mukava vain nauttia auringonpaisteesta ja juoda kahvia. Ei millään olisi haluttanut suunnata kotiin ja arkiaskareiden pariin mutta ei auttanut. Sen verran oli tuulettomat kelit että molempina päivinä koneella mentiin.
Sinilevästä sen verran, että matkan varrella sitä oli jonkin verran, ei mitään hirvittäviä lauttoja ja tuolla Staffasharussa ei juuri ollenkaan, Pasi suppaillessa vähän vastarannalla näki mutta vedessä uidessa ei kyllä huomannut edes hiutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti