Siirto talvitelakalle

Esivalmistelut siirtoa vartea aloitettiin jo perjantaina. Pasi kävi viemässä veneelle yöpymistarvikkeet ja imuroimassa vettä, sitä olikin kuulemma tällä kertaa todella paljon turkkilevyjen alla. Minä tein sillä välin kotona pizzaa evääksi, ettei tarvitse matkalla kokkailla. Ja illalla vielä vietiin fordi telakalle odottamaan meidän perille pääsyä.

Viimeisen kerran tänä vuonna kotilaiturissa.

Lauantai aamuna herättiin reippaasti klo 6. No kaikkihan ei toki ole aamuihmisiä ja lähtö vähän meinasi venyä, mutta päästiin kuitenkin liikenteeseen. Nokka kohti Halikkoa, josta haettiin siskon mies Teppo kuskiksi tuomaan auto takaisin Saloon.

Liikkeelle päästiin lähtemään klo 8 maissa, keli oli aivan pläkä, joten purjehtimisesta ei tällä reissulla sitten tullut mitään. Pieni koukkaus Airisto strandin kautta, katsomaan olisiko voitu tyhjentää septi, mutta hiljaista oli, eli siis ei tyhjennetty. Septin tyhjennyslaite oli jo huputettu talviteloille.

Tyyntä on.

Matka siis mentiin koneella tuulettomuudesta johtuen. Sami pysytteli lähes koko matkan sisällä pelaamassa uusia PSP pelejä, Sini sentään hetken jaksoi nuokkua kannella, mutta meni sitten salonkiin nukkumaan.

Päivän pakollinen kummeli bongaus

Pasi oli ruorissa lähes koko matkan, minä vain ne pätkät kun Pasi kävi sisällä syömässä ja keittämässä teetä. Sen verran kolea oli sää, että lämmintä juomaa kului.

Ja sitten se päivän jännittävin paikka eli 16 metrin Rungonsalmen sillan alitus. Pasillahan oli kaikenlaisia hyviä teorioita miten se onnistuu. Kapteenin selitykset: venettä kallistamalla olisi tarvittaessa saatu mastonhuippua alaspäin, 14:sta asteen kallistuksella huippu tulee 0,5m alaspäin ja 20:llä asteella metrin.
Aloitettiin kuitenkin sillä, että ajettiin vene ihan siltarakenteisiin kiinni kun oli sen verran leveä tukipalkki. Siitä sitten Sini ja Pasi pikkuhiljaa hivuttamalla siirsivät venettä eteenpäin ja me Samin kanssa tähystettiin osuuko VHF-antenni (joka siis on mastossa korkeimmalla) siltaan vai ei. No ei onneksi osunut, paljon ei jäänyt väliä (ehkä 20 cm jos sitäkään ) ja jälkeenpäin tarkastettiin veden korkeus, joka oli 25 cm ja meille onnekkaasti päivän alin korkeus.

Sini valmiina sillan valloitukseen

Lähellä ollaan jo (Sinillä yksi sormi pystyssä = noin metrin päässä)

Onneksi on iso silta-arkku josta voi venettä liikutella turvallisesti

Mahtuihan se...

Sinne jäi silta

Loppumatka sujui kauniissa säässä ja auringonpaistettakin nähtiin. Itse asiassa sää oli kaunis ja poutainen koko päivän.

Kokkilan ranta

Salon navigaatioseuran telakan rantaa saavuttiin noin klo 17 aikaan. Pikaisesti tyhjennettiin veneestä yövarustus ja eväät (ihan varalta olivat mukana jos olisi tullut mutkia matkaan ja jouduttu kuitenkin yöpymään veneessä) ja lähdettiin hakemaan toinen auto Halikosta ja sitten kotiin lämmittämään saunaa. Ja juomaan lämmintä glögiä.

Vuohensaaren vierasvenesatama.

Uskelanjoessa (eli Salonjoessa) ollaan