Kesäkaupungissa voi käydä syksylläkin

Sunnuntaina tehtiin päiväpurjehdus Naantaliin. Pikkusisko perheineen lähti mukaan. Meiltäkin muut, paitsi Sinillä oli lupa jäädä tällä kertaa kotiin.

Alkumatka sujui hyvin, mitä nyt ensin oltiin vähän kartalta hukassa ja menossa kovaa kyytiä kohti liian matalia siltoja. Hiukan kyllä se 16.5 metrin alituskin hirvitti, mutta kyllä sinne loppujen lopuksi rakoakin jäi. Mutta saattaa se 16 metriä olla näillä vedenkorkeuksilla liikaa meidän antennille, joten joudutaan kuitenkin siirto tekemään pidempää reittiä pitkin lokakuussa.

Mutta siis aurinko paistoi ja tuulet olivat suotuisat. Lounas nautittiin Naantalin vierasvenelaiturissa ja sitten jalkauduttiin vähän kävelemään ja käytiin kahvilla.

Takaisin Turkuun päin mentiinkin sillan alituksen jälkeen sellaista haipakkaa ettei tosikaan, keskinopeus varmaan jotain 6.5 solmua. Teppo oli ruorissa ja Pasi köysimiehenä, meille jäi siskon kanssa sitten painolastina olo. Lapsista Sami ja Emil olivat suurimman osan sekä meno- että paluumatkaa keulapiikissä. Onni ja Aino sentään viihtyivät sitloodassa raikkaassa meri-ilmassa.

Kiva reissu, ehkäpä ensi kesänä ehditään kesän aikana käymään, kun matkaan Turusta ei kuitenkaan mene kuin kolmisen tuntia ja sen ehtii päivässäkin.