Äitienpäivä telakalla ja pari muutakin päivää

Ihmettelin hieman kun kello 5 äitienpäivän aamuna herätyskello soi, että miksi se nyt herättää... Pasi siihen kommentoimaan, että pitää lähteä sitä venettä vesille laskemaan. Puoli kuudelta oltiin matkassa, kun oli peräkärry mukana, että saadaan telakalta tuotua Amélien venepukki Salon navigaatioseuran telakalle.

Vene valmiina vesille laskuun.

Kello 7 aikaan oli Parppein määrä tulla veneitä laskemaan ja ajoissa oli, kuten tapoihin kuuluu. Amélie saatiin toisena laskettua, siihen ei aikaa paljon kulunut. Sen jälkeen haettiin vapaa paikka laiturista ja pienen säheltämisen jälkeen saatiin vene kiinni. Ja eikun aamukahvin keittoon. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen, joten äitienpäiväkahvit nautittiin veneen kannella.

Sinne menee.

Onnellinen Äiti kahvilla.

Sitten odoteltiinkin jokunen tovi avustajia paikalle maston nostoon. Siinä odotellessa täytettiin vesisäiliö ja pestiin vessa sekä vähän siivoiltiin veneestä pois turhia tavaroita. Tässä välissä Pasi ehti esivalmistella myös mastoa nostoa varten ja kävimme vähän fiksaamassa venepukkia matkakuntoon.

Sitten ei mennytkään ihan niinkuin Strömsössä...

Maston nostonhan siis piti olla ihan "helppoa ja nopeaa" "ei siinä nyt kauaa mene" hommaa. No Amélie saatiin mastonosturin luo laituriin ihan hienosti ja tuulikaan ei siinä vaiheessa vielä kovasti haitannut. Tässä vaiheessa nosteltiin purjeet kyytiin kun auto oli parkissa lähellä eikä tarvinnut kantaa montaakaan metriä. Mastonkin tuominen mastonosturin viereen onnistui hyvin, mutta sitten alkoivat ne ongelmat. Ensimmäisenä ei osattu käyttää nosturia, miten saada vaijeri alas ja kiinnittetyä maston naruun? Sitäpä siinä pähkittiin ja kysyttiin neuvoa sekä puhelimella, että telakalla olevilta. No jostain se apu sitten löytyi ja vaijeri saatiin löysälle, masto oikein päin ja eikun nostamaan. Minä veivaan ja miehet ohjaa mastoa, päästään jo niinkin pitkälle, että masto on köyden varassa veneen yllä kun nosturin vaijeri menee pois paikoiltaan ja jumiin. Löysätä ei voi, ettei masto tipu veneen päälle. Eikun Pasi kiipeää nosturiin köyden kanssa ja kiinnitetään masto siihen ja sen jälkeen löysäämään vaijeria niin paljon, että saadaan se jumista pois ja sitten uudelleen kiristämään. Voi sitä riemua, kun masto saadaan paikoilleen ja miehet alkavat vanttien kiristyksen.

Tässä kohtaa minä päätän sitten keittää kahvit ja huomaan tuulen hieman paukuttavan venettä, kun on melkoisen kiikkerää olla pentterissä. Kaikki vaijerit saadaan kiinni ja kahvit juotua. On aika siirtyä takaisin aallonmurtajalle. Pasi päättää että lähdetään tästä laiturista peruuttamalla. Ei niin hyvä idea kun Amélien masto on kuitenkin korkeammalla kuin nosturi ja siihenhän se räsähtää... Eikun eteenpäin, tuulessa ei ole ihan helppoa yrittää pois laiturista mutta niin vain päästään. Ja kohta huomataan että laituriin pääseminenkin voi olla tuulessa hieman haastavaa. Päätetään kuitenkin mennä keula edellä, mitä nyt sitten osutaan väärään poijuun ja ollaan vähän niinkuin kahden veneen paikan puolivälissä. Kokeillaan sitten sitäkin, että vastatuuleen ei kannata peruuttaa, ei onnistu. No Amélie jää sitten siihen ja mennään välillä maihin laittamaan veneen teline peräkärryyn. Homma näyttää hurjemmalta kuin onkaan ja peräkärrykin kestää telineen painon. Vielä kunnon kiinnitykset, niin teline on valmiina matkaamaan kohti Saloa.

Tässä vaiheessa Vantaan apujoukot lähtevät kotiin ja Teppo, joka on meidän kyydillä menossa kotiinpäin jää sitten avuksi. Päätetään sitten pienen fundeeraamisen jälkeen kuitenkin yrittää kääntää Amélien keula kohti merta ja perä laituriin. Reilun tunnin hieromisen ja hinkkaamisen jälkeen saatiin vene kuitenkin käännettyä, tuulen vaikutus yllätti ja homma ei ollut helppo. Isopurjeen paikoilleen laitto tässä kohtaa jäi haaveeksi, sen verran kovaa tuuli kuitenkin oli. Kello 20 tienoissa vihdoin päästiin lähtemään kohti Saloa. Siellä vielä kurvaus telakan kautta ja telineen "lasku" uudelle paikalle onnistui yllättävänkin nopeasti kun sattui naapuriveneessä olemaan miehistöä paikalle, että saatiin vähän nostoapua.

Kaikenkaikkiaan oli hieno äitienpäivä. Naama sai aurinkoa niin, että melkein nenä paloi ja raitis ilma ei ole koskaan pahitteeksi.

Maanantaina käytiin vielä vaihtamassa moottorin vesipumpun tiiviste ja imuroimassa vedet moottorin alta pois, mutta ei toivoakaan ison nostosta paikoilleen kun tuuli oli edelleen kova. Tiistaina Pasi kävi töiden jälkeen laittamassa purjeen paikoilleen kun ei tuullut. Huomenna on sitten siirtopurjehduksen lähtöpäivä eli Amélie siirtyy kesäksi Turkuun.