Syyskuisen viikonlopun mukavat purjehdustuulet

Viikonlopuksi oli ennustettu oikein mukavaa säätä, joten lähdettiin toki merelle tuulia hyödyntämään. Kohteeksi valikoitui Helsingholmenin kaunis saari.

Lauantaina oli aamusta vielä vähän sumuisaa kun lähdettiin, mutta ei se meitä haitannut. Alkumatkasta Airistolla päästiin muutamalla kryssiliikkeellä pitkälle. Nauvon lossien jälkeen jouduimmekin sitten kryssimään vähän pidemmän pätkän, mutta onneksi oli mukavasti tuulta ja muutaman käännöksen jälkeen förstillä (minä) alkoi jennan säätelykin sujumaan kitkattomasti.

Kuutisen tuntia meillä meni matkaan ja perille päästyämme huomasimme, että saunaan pääsy taitaa olla toiveunta, kun satamassa oli veneitä jo reilusti yli 10. No klo 00 olisi päästy, mutta ei siihen aikaan enää jaksa joten välistä jäi tällä kertaa.

Päädyimme ennen ruuan laittoa vähän kiertelemään paikkoja, kun minulta on jäänyt hiekkaranta ja iso osa muutakin saarta näkemättä kun ollaan yleensä niin pikaisesti vierailtu. No hevosta en nähnyt tälläkään kertaa, ehkä ensi kerralla? Päivän aikana matkaevääksi oli nautittu pizzaa, joten ruokaa piti vähän tehdä. Meillä oli tällä kertaa ruokana "mitä veneestä löytyy" periaatteella possu-sahrami-risottoa. Pitää alkaa jo vähän tyhjentää varastoja, kun kohta täytyy vene siirtää taas talvitelakalle. Yritettiin nauttia kauniista syysillasta sitloodassa mutta jo seitsemän jälkeen alkoi tulla niin kosteaa, että oli pakko luovuttaa ja siirtyä sisälle lämpimään. Musiikkia kuunneltiin jonkin aikaa, mutta reippaan purjehduspäivän päätteeksi kyllä uni alkoi painaa silmiä jo yhdeksän jälkeen.

Sunnuntai aamu valkeni kauniin aurinkoisena ja lämpimänä. Heräilimme ajoissa ja aamupala oli nautittu jo ennen kello yhdeksää ja lähtemään päästiin pian sen jälkeen. Oli ihan t-paita keli kun lähdimme matkaan. Nostimme ison heti lähdettyämme ja lähdimme hiljalleen koneen avittaessa matkan tekoa eteenpäin. Pasi alkoi laittamaan meille spinnuvarustusta ja minä nojailin ruoriin huimassa 3 solmun nopeudessa. Siinä sitten ihmettelin että mikäs se tuolla veneen vieressä möllöttää? Hyljehän se oli, hetken se meitä ihmetteli ja sukelsi sitten näkyvistä. Tämän jälkeen saatiin spinnu ylös ja vauhtiakin tuli lisää matkantekoon.

Parin tunnin seilaamisen jälkeen sää alkoi muuttua. Meidän takaa alkoi lähestyä sumualue kovaa vauhtia. Sitä kiidimme karkuun minkä ehdimme, mutta sen tulon huomasi varsinkin siitä että sää kylmeni. Oli pakko lisätä vaatetta, t-paidalle ei enää tarennut olla. Ensimmäinen jiippi spinnun kanssa meni kohtuullisen hyvin ja saimme ohitettua muutaman veneenkin edeltämme. Toiseen jiippiin valmistauduttiin huolella, mutta jotain meni pieleen ja spinnu kierteelle. Sitä ei saatu enää auki ja tuulikulma muuttui spinnuttelulle epäedulliseksi joten spinnu oli pakko laskea alas. Ja pussittaa kun kierteellä oli. Jatkoimme matkaa isolla ja jennalla. Airistolle saavuttaessa spinnua olisi taas voinut käyttää, mutta emme enää viitsineet lähteä yrittämään selvittämistä, joten matka jatkui isolla ja jennalla purjehtien. Purjeet laskettiin taas samppansuntissa ja loppumatka laiteltiin venettä rantautumiskuntoon.

Sää edessä oli kaunis...

samaan aikaan takana sumurintama lähestyy...

Viikonlopun purjehdus oli kyllä kaikin puolin mukava, jollei ota huomioon spinnun kanssa sattunutta säätöä. Spinnu on nyt kotona odottamassa selvittelyä, että saadaan se taas mukaan seuraavaan reissuun.

Kuunari Helenakin oli purjehtimassa.