Ladysail eli leidit seilissä eiku seilaamassa

Salon navigaatioseura järjesti naisjäsenilleen mahdollisuuden osallistua purjehduskurssille. Kurssi järjestettiin lauantaina 21.5.2016 Kasnäsin lähivesillä. Meitä oli kolme rohkelikkoa uskaltautunut mukaan. Opettajana toimi Pekka Valjus veneellään C`est la vie (Finngulf 41). Mari ja Ellu saapuivat Kasnäsiin autoilla, minä tulin omalla veneellä. Tästä syystä meidän matkanteko kurssille alkoikin jo perjantaina.

Otettiin vähän niinkuin "lentävä lähtö" kun Sami pääsi koulusta 14:30. Pasi oli mennyt jo edeltä Hirvensaloon tavarakuorman kanssa ja laittamaan veneen lähtökuntoon. Pääsimme matkaan 15:30 ja suuntasimme kohti Högsraa. Aluksi mietimme yöpymistä myös Helsingholmenissa, mutta päädyimme sitten ajoaikaa laskeskeltuamme kuitenkin ajamaan Högsåraan asti. Tämä tiesi sitä ettei lauantai aamuna tarvitsisi herätä ennen klo seitsemää ja että Högsårasta ajaa Kasnäsiin noin puolessa tunnissa. Ja koneajoa se koko perjantai-ilta oli, sillä matkan tarkoitus oli päästä mahdollisimman nopeasti mahdollsimman lähelle Kasnäsiä. Kello yhdeksän aikaan illalla olimme perillä. Eipä siinä juuri muuta jaksettu kun iltapalaa nauttia.

Perjantain auringonlasku

Lauantai aamulla heräsimme kello seitsemän. Aamupalaa ja matkaan. Puoli yhdeksän maissa olimmekin Kasnäsissä. Minä vaihdoin venettä ja Pasi jäi odottelemaan satamakonttorin avautumista, että saa septin tyhjennettyä. Sen jälkeen Sami ja Pasi lähtivät tutustumaan Öröseen päivän ajaksi.

Meillä kurssi tosiaan alkoi yhdeksältä. Ensin tutustuttiin ja kerrottiin vähän mitä kurssilta odotetaan. Sen jälkeen tarkastettiin turvavälineiden paikat eli missä sammuttimet ja peitto ovat. Muutenkin tutustuimme veneeseen. Kahvin aikana sitten pohdittiin mitä kaikkea haluamme käydä läpi ja jokaisen ladyn toiveena oli purjeet ja niiden säätö. Aloitimme tutustumalla köysiin ja miten ne kulkevat veneessä ja mitä tarvitaan missäkin purjeessa. Sitten pääsimme laskemaan rullafokan ja nostamaan genoan paikoilleen. Klo 11 maissa olimme valmiina lähtemään vesille.

  Lähdimme Kasnäsistä kiertämään Högsåraa. Nostimme ison ja jennan. Pekka jakoi meille tehtävät eli yksi ohjasi, yksi sääti isoa ja yksi jennaa. Navigoinnista huolehti Pekka. Ensimmäinen tehtävä oli ohittaa kaksi meidän edellä purjehtinutta venettä. Yllättäen onnistuimmekin siinä ja saimme jopa pidettyä veneet takanamme. Tehtävänkuvaa vaihdellen jatkoimme saarten kiertämistä kohti Vänön selkää, jossa tarkoituksena oli kokeilla spinnua ja genaakkeria. Pekan vaimo Raija-Liisa huolehti ettei meille tullut nälkä eikä jano. Raikku otti myös kuvia, joita toivon jossain vaiheessa saavani julkaistavaksi, itse ei siinä opiskelun tiimellyksessä ehtinyt kuvaamaan, eikä ollut kuin kännykkä mukana.

 Vänön selällä tuuli vähän tyyntyi ja vaihdoimme spinaakkeriin. Senkin kanssa teimme parit jiipit että pääsimme säätämään purjetta ja harjoittelemaan puolen vaihtoa. Spinnun jälkeen nostettiin vielä genaakkeri ihan kokeilun vuoksi. Ennen tätä operaatiota bongasin tutun veneen eli Amélien tulossa Öröstä. Pasikin oli plotterissa huomannut C´est la vien AISin. Kuinka sattuikaan että saimme aivan huipputuulenvireen genaakkerin noston jälkeen ja teimmekin päivän nopeusennätyksen 8 solmua. Hetken päästä sitten laskimme genaakkerin, kyllä muuten on sukan kanssa helppoa hommaa. Lähdimme ajelemaan koneella kohti Kasnäsiä kun kellokin lähestyi viittä. Oli muuten helppoa ohjaamista ruoripilotin kanssa.

 Kasnäsissä olimme vähän viiden jälkeen ja nautimme asiaankuuluvasti landausmaljat. Sen jälkeen kiitimme Pekkaa ja Raikkua päivästä ja lähdimme omiin suuntiimme. Marin perheen vene saapui Salosta juuri samoihin aikoihin Kasnäsiin joten Mari lähti sinne. Ellu suuntasi viettämään synttäreitä, vaikka olikin sitä mieltä että tuli vähän ikävä venettä kurssin jälkeen. Meidän matka jatkui Kasnäsistä kohti Helsingholmenia, mutta se on toinen tarina se.

Mitä minulle jäi sitten tästä päivästä niin sanotusti käteen? No tuli ainakin vähän enemmän varmuutta purjeiden säätöön ja uskallukseen niitä säädellä. Pekka oli hyvä ja rauhallinen opettaja, neuvot ja määräykset tulivat napakasti ja aina ensin sovittiin roolit joita veneessä noudatettiin. Kenelle suosittelisin kyseistä kurssia? No kaikille epävarmoille naispurjehtijoille, jotka haluavat vähän lisäoppia ja joista tuntuu, että sen oman miehen kanssa veneessä saa vaan tappelun aikaiseksi.

Postauksen kolme ensimmäistä kuvaa ovat minun, lopuista kiitos Raija-Liisa Valjus.