Pieleen mennyt tuuliennuste ja vauhdikas myötätuuli

Lauantaina lähdettiin Pasin kanssa purjehtimaan, jälleen kerran kahdestaan. Teinikään ei halunnut lähteä vanhusten mukaan. Suuntana meillä oli Näsby, kun oli ennustettu etelätuulta.

Satamassa oli suhteellisen tyyntä kun lähdettiin. Airistolla ollut häivääkään mistään etelätuulesta, ajeltiin sitten koneella Orhisaaren tietämille asti. Siitä lähdettiin purjehtimaan eteenpäin, tuuli olikin lounaasta ja välillä autettiin koneella väylän toiseen laitaan, kun ei oikein ollut aikaa eikä intoa kryssiä. Alkoi jo kapteenin pinnakin kiristyä. Vettäkin satoi ihan riittävästi ja lämpötila oli +12 °C.

Norrskatan paikkeilla Pasi bongasi hylkeen, minulle se ei halunnut näyttäytyä. No eipä siinä sateessa olisi mitään nähnytkään.

Ensin ajattelimme että purjehdimme loppuun asti, ihan ne viimeiset mutkaisetkin pätkät, mutta tuuli alkoi kapeikoissa puhaltelemaan mitä omituisemmista suunnista, joten laskimme suosiolla purjeet.
Satamaa lähestyessämme huomasimme, että muutama muukin oli päättänyt ottaa Näsbyn kohteekseen. Meillä sattui kuitenkin hyvä tuuri, kun laiturin toiselta puolen lähti juuri yksi purjevene pois ja me mahduimme siihen väliin sopivasti.

Satama olikin sitten kuulemman ensimmäisen kerran koko kesänä aivan täynnä, pari venettä oli septilaiturissa ja museolaiturikin oli käytössä. Illan mittaan hieman liikehdintää tapahtui, mutta aika vähän kuitenkin. Kaikki taisivat silti mahtua satamaan.

Me keittelimme päiväkahvit ennen kuin lähdimme maksamaan satamamaksua. Saunaan päätimme mennä klo 19, kun Näsbyn sauna on kiinni klo 18-19 välisen ajan siivouksen vuoksi. No aika moni muukin oli päättänyt saunoa siihen aikaan, kerrankin oli saunaseuraa myös naisten puolella, ei tarvinnut itekseen jutella.

Saunan jälkeen laitoimme ruokaa. Tai lämmitimme jauhelihan uunissa pitaleipien täytteeksi. Liha ja lisukkeet olivat hyviä, lidlistä ostetut pitaleivät taas eivät maistuneet oikeastaan miltään. Mutta menihän nuo. Ennen nukkumaan menoa lueskelimme vielä vähän aikaan, ulkona oli niin kylmä ettei tullut edes mieleen istuskella sitloodassa.

Aamulla tuuli oli kääntynyt länteen ja tulikin sitten suoraan meidän takaa, perän lätkytykseen heräsimme. Pasi oli jo noussut laittamaan lämppärin päälle kun kolahdimme ekan kerran laituriin. Äkkiä vaatetta päälle ja kiristämään takaköyttä. Nousimme aamupalan laittoon ja päätimme häippäistä mahdollismman nopeasti. Vielä se keula kerran ehti kolahtaa kiristyksistä huolimatta laituriin ennen kuin ehdimme irrottaa köydet. Lähtö meni mukavasti, naapurissa olleen moottoriveneen kapteeni irrotti meidän keulaköydet, joten minä pääsin vetämään poijuköyttä ja Pasi ohjaamaan, pakkia tarvittiin avuksi kun tuuli oli melko navakkaa.

Olimme päättäneet mennä koneella kapeikon ja katsoa sitten tuulen suuntaa ja voimakkuutta kunhan pääsemme isolle väylälle. Aikani kuluksi vaihdoin fendarien suojat uusiin. Eihän ne odottaneet kuin pari viikkoa tätä inspiraation hetkeä. Vanhat olikin jo aika kulahtaneet. Tämän jälkeen ajattelin että otan vähän maisemakuvia, no hetihän sitten alkoi sataa vettä. Onneksi kyseessä oli pieni kuuro, joka ei kestäyt kauaa.

Väylälle päästyämme nostimme ison, menimme kyllä hieman rannempaa ensin, kun molemmat ruotsin laivat tulivat vastaan. Tuuli oli myötäinen ja vauhtia tuli pelkällä isollakin ihan mukavasti. Fokka sai ”kuivua” keulakannella, sehän oli siinä myös yön, kun kastui lauantaina niin pahoin, ettemme viitsineet laittaa sitä pois ollenkaan.

Vandrokin kohdalla bongasin hylkeen. Todennäköisesti se oli sama vekkuli kuin lauantainakin, muutaman kerran se kurkisteli meidän peräämme ennen kuin sukelsi näkymättömiin. Hetken päästä kohtasimme sitten Finnlinesin väylän kapeimmassa kohdassa, hyvin mahduimme siinä kuitenkin toisemme ohittamaan. Myötätuuli jatkui Airistolle asti. Orhisaaren jälkeen se vähän kääntyi sivutuuleksi, joten nostimme myös fokan keulalle matkaa vauhdittamaan. Hiukan jännityksellä seurasimme pilviä, että saammeko vielä sadetta niskaan ja kastuuko fokka uudelleen. Onneksi näin ei käynyt ja pääsimme Sampan suntista sisään täysin purjein. Laskimme kuitenkin fokan ja hissuttelimme suntin ison avustuksella. Aivan sataman edustalla laskimme ison ja ajoimme paikallemme.

Lämpötilojen puolesta ei uskoisi heinäkuuksi, toisaalta koko viikonlopun tuuli kyllä mukavasti, että vauhtia riitti.